WAASAN WETOWOIMA

WWW oli ylivoimaisesti paras joukkue pääkaupunkiseudun ulkopuolelta. Heillä oli sydäntä ja asennetta, pohojalaasta sisua.

Näin muistelee Jouni Tapiovaara:

"Mitä kirjoittaisin joukkueesta, joka on määritellyt omaa harrastuneisuuttani ja ylipäätään kiinnostustani joukkueurheilemiseen sen eri suunnilta, niin pelaajana kuin valmentajana ja lopulta sivusta hommaa seuraavana jo 35 vuoden ajan ja yhä vaan?

Waasan WetoWoima on silloisen Vaasan Kauppakorkeakoulun Ylioppilaskunnan virallinen urheiluseura. Seura perustettiin korkeakoulun hiihtoseuran WeSki-klubin jaostoksi Virkamieslakon suljettua koulun opetustoiminnan keväällä 1986. Ensimmäisen kerran harjoittelimme Vaasan Isolahden hiekkapohjaisella jalkapallokentällä.

Eli tarvittiin ulkoinen ärsyke ja sitten aloitettiin homma. Ei leikkimielisesti harrastellen, vaan organisoituneena. Puheenjohtajineen ja valmentajineen. Harjoitukset useamman kerran viikossa ja välitön tavoite ultimaten SM-sarja tulevana kesänä. Pidän tätä aloittamista heti ja kovaa yhtenä vaasalaisen ultimaten leviämisen menestystekijänä. Kun heti alusta, tilaisuuden saatuamme, otettiin kaikki irti ja annettiin sitä janoaville tulevaisuuden johtajaksi opiskeleville nuorukaisille mielekästä ja ohjattua tekemistä, perusta luotiin nopeasti ja tuloksia alkoi tulla. Kehittyminen oli nopeaa, vain vuosi perustamisesta useampi tuore WWWläinen kolisteli jo maajoukkueen porttia. Mika Ylen-Julin, Mikko Mannila, Petteri Pasila. WWWstä tulikin sitten SM-sarjan vakiokakkonen. Aina Espoon Atleticon kanssa yhteen lyöden.

Mikä sai aikaan tämän ainutlaatuisen nopea sitoutumisen? Miksi se into säilyi meissä monessa niin pitkään? Koetan pohtia näitä tekijöitä seuraavaksi. Pahoittelen aivan vääränvärisiä silmälaseja päässäni, sisäpiiriläisyys ei ole välittymättä.

Vaasan veri ei vapise! Uho oli kova, vaikka Virkamieslakon synnyttämä toimettomuus vaikuttikin merkittävänä harrastusoiminnan aloittamisen mahdollistajana. Vaasalaisuus oli meille sitä, että harjoituksiin tultiin suurella osallistumisprosentilla, harjoituksista myöhästymistä välteltiin taksikyydein, harjoituksissa vietettiin aikaa kunnes opittiin, harjoittelualusta sai olla lumihankikin tai kivikova, jäinen hiekkakenttä, jossain vaiheessa jopa jääkiekkokaukalo. Harjoittelimme tosissamme. Vaasan veri ei vapise!

Toimin ensimmäiset vuodet joukkueen pelaajavalmentajana ja pohdin usein valmentamisen haastetta. Nämä hienot urheilijat olivat kaikki tulevaisuuden johtajia, niiksi opiskelevia. Se antoi erityisen, napakkuutta ja kovanahkaisuuttakin vaativan, uhrautuvan ilmapiirin harjoituksiin. Kaikki olivat valmiita kommentoimaan peliä ja harjoitteita. Vahvat mielipiteet varmasti veivät joukkuetta eteenpäin. Kehitys tapahtui nimenomaan joukkueena. Näiden varhaisten vuosien ultimate-sarjaa muistellessa, tuntee yhä sen, miten WWW oli se Joukkue, joukkue hurjalla yhteishengellä. Kahdeksas pelaaja kentällä. Harjoitteiden jälkeen vietimme suunnilleen samalla porukalla kaiken muunkin aikamme, iloisten opiskelijanuorten lailla, jos ketkä. Lisäksi ylivoimaisen suuri osa meistä oli muualta kuin Vaasasta kotoisin - ulkopaikkakuntalaisuus oli yksi merkittävä vahvan joukkuehengen muokkaaja.

Vahvasti sisäänpäin lämpiävä henki johti sitten siihen, että osa kilpakumppanijoukkueista oli meille vähän harmissaan, ei oltu aina ultimate-hengen mukaisesti "kivoja". Jotkut joukkueet ottivat meidät letkeämmin ja hauskastikin. Kovimmat joukkueet sitten aina tiesivät, että nyt tulee kunnon vastus, hyvä peli. Saa oikeasti yrittää, nämä ei heti taivu.

Kesän sarjojen päätyttyä palattiin Vaasaan ja harjoittelu jatkui kaupungin omistamalla Maapohjahallilla. Vaasa on opiskelijakaupunki joka elää myös lujasti urheilulle. 1980-luvulla erityisesti naisten lentopallo, Vaasan Vasaman menestyksen myötä, oli nousussa. Waasan Wetowoiman ja ultimaten kasvua kaupungilla hyväksytyksi urheilulajiksi auttoi varmasti joukkueen ja Korkeakoulun hyvä suhde Vasamaan, myös sen valmentajaan Seppo Mäläskään. Mäläskä suhtautui hyvin myönteisesti uuteen urheilulajiin. Osin kai siksi, että molemmissa lajeissa vallitsee hieno kontaktittomuuden säännöstö ja toisaalta myös, koska joukkueessamme pelasi joitakin lentopallon ikäkausihuippuja, uuden lajin edessä. Ennen jokavuotista NSUT -tapahtumaa saimme mm. Vasaman harjoitteluvuoroja käyttöömme. Mäläskä toimi myös joitakin kertoja puhemiehenämme Vaasan kaupungin suuntaan. Kiitos hänelle ja Vasamalle.

Hyvä maine kaupungilla johti siihen, että kerrankin pelasimme näytösottelun pohjalaisuuden pyhätössä, Vaasan keskustorilla. Maine johti sitten myös aidosti vaasalaisen Vaasa Thunder ultimate-joukkueen syntyyn. WWW koki aluksi sen jonkin verran haastajana, ei "kauppislaisena" joukkueena, mutta välit ovat siitä luonnollisesti lämmenneet hienosti. Vaasa Saintsin, Thunderin seuraajan perustajajäsen, maajoukkueessakin pelannut Pasi Roimela, on sittemmin palkittu Vaasan Wetowoiman Kultaisella kunniamerkillä. Wetowoima onkin kaiketi ainoa ultimate-seura, jolla on oma ansiomerkistö. Seuran ansioituneet jäsenet voivat saada kultaisen, hopeisen tai pronssisen ansiomerkin. Ulkopuoliselle taholle voidaan luovuttaa Kultainen kunniamerkki. Tämän historiikin aikaan seuran kultaisen ansiomerkin ovat saaneet perustajajäsenet Jouni Tapiovaara, Johan Rinne ja Hannu Järvikallio sekä seuran myöhempien vuosien todellinen sankari Arttu Hautamäki. Hautamäki käytännöllisesti katsoen kantoi reppuselässään joukkueen 2000-luvulle. Ansiomerkkejä on jaettu yhteensä 20 kappaletta.

Waasan WetoWoima syntyi liikunnallisiin tarpeisiin, mutta ennenkaikkea kilpa-urheilujoukkueeksi. Alusta asti harjoittelun sykliä ohjasivat tulevat turnaukset ja sarjapelit. Jo ensimmäisen toimintavuoden aikana joukkue osallistui Suomen Cup -turnaukseen ja saavutti samantien hopeamitalin. Alku oli yllättävänkin hieno, kun jo saman vuoden syksy toi mukanaan ensimmäisen, valtavaksi menestykseksi tulevina vuosikymmeninä muodostuvan National Student Ultimate Tournament -tapahtuman. Harppaus suomalaiselle ultimate-kartalle oli tehty. Seuraavana vuonna joukkue asetti itsensä tukevasti neljän vuoden ajaksi hopeasijalle ulkokenttien SM-taistossa. Suomessa ei tuolloin vielä pelattu virallisia sisähalliturnauksia. WWW suuntasikin katseensa Tukholmaan, jossa aina joulun alla pelatussa Adventspokalen -turnauksessa haastettiin Ruotsin, Norjan ja Saksan Liitto-tasavallankin joukkueita. WWW osallistui Tukholman turnaukseen kaksi kertaa. Ensimmäisen vuoden kunniakas kuudes(?) sija jäi paremmaksi sijoitukseksi. ABBA yhtyeen "Knowing Me Knowing You" -kappaleen esittäminen molempien turnausten iltajuhlissa koko joukkueen voimin (alasti) toi turnaukseen pysyvän osallistumiskiellon. Suomen rajojen, sisäpuolella sen sijaan menestystä alkoi tulla sisähalleissa, kun turnaukset alkoivat. WetoWoima voitti "oman" turnauksensa NSUTn ensimmäisen kerran 1989. Myöhempinä aikoina Vaasan Yliopiston WWW on ollut kestomenestyjä opiskelijoiden SM-turnauksissa, mm. kultaa vuonna 2017.

Waasan WetoWoiman ensimmäisessä, vuoden 1986 miesten joukkueessa pelasivat: Jarmo Hostio, Matti Ilmivalta, Ari-Pekka Jantunen, Hannu Järvikallio, Jussi Koskela, Mikko Kurvinen, Arto Leppilahti, Jukka Lång, Markus Leppänen, Mikko Mannila, Petteri Pasila, Johan Rinne, Jouni Tapiovaara, Jyrki Tavaila, Mika Ylen-Julin ja Risto Ylitainio. WetoWoiman naisjoukkueessa pelasivat: Ulla Kasanen, Erja Lammi, Satu Kälviäinen, Marjo Lahdensuo, Eija Tuulensuu, Hannamari Mäkelä ja Liisa Tornivaara. Miesten maajoukkueen saavuttivat varhaisista pelaajista uralaan Jukka Lång, Johan Rinne, Jouni Tapiovaara ja Mika Ylen-Julin sekä hieman myöhemmin aloittaneista Mika Punkari ja Petri Haapiainen. Waasan WetoWoimassa uransa aloittanut Matti Suurnäkki pelasi vahvan maajoukkueuran ja toimi myöhemmin myös liitokiekkoliiton hallitustehtävissä.

Aitoa tai tarttunutta pohjalaista uhoa, hyviä tyyppejä, suhdetoimintaa ja oma turnaus. Siinä menestyksen ja pysyvyyden resepti."

Vaikkakin tämä historiikki keskittyy nurmi-ultimateen, niin on pakko tuoda esiin myös Euroopan vanhimman halliturnauksen NSUT:n alkutaivalta esiin. Samalla hieman sivutaan myös WWW:tä ja seuran mahtimiehiä Arttu Hautamäen hienossa kirjoitelmassa:

"Ameriikanjuppi frisbeenheittäjät tulee*

Nyt tänä 20-vuotisen turnausperinteen huipentumana on hyvä hetki katsoa taaksepäin ja kysyä mistä kaikki sai alkunsa. Selvittäessäni NSUT-turnauksen taustaa vei tieni kolmen WWW-konkarin luo, nimittäin Johan "Junnu" Rinteen, Jouni "Jone" Tapiovaaran sekä Hannu "Hansci" Järvikallion. Näitä jo Vaasan taakseen jättäneitä legendoja haastatellessa alkoi jo valjeta minullekin mitä Vaasassa tapahtui sinä vuonna kun sain ensimmäiset hampaani ja kukaan UFBG:n pojista ei ollut vielä syntynyt.

Käsittääkseni te olette ne henkilöt jotka ovat vastuussa NSUT-turnausperinteen aloituksesta? Mistä tällainen ajatus lähti?

Johan: "Ideana oli järjestää turnaus, missä perinteiset joukkuekokoonpanot voidaan unohtaa ja siten saada jotain uutta ja mielenkiintoista kasaan. Suurin huolenaihe oli lähinnä saadaanko ihmisiä tulemaan Vaasaan, mutta tämähän osoittautui turhaksi huoleksi."

Jouni: "Lisäksi varmaan painoi vaakakupissa se, että haluttiin näyttää tutuille pelaajille etelässä, miten hienoa meillä täällä Vaasassa on. Sitä pohjalaista uhoa oli ehtinyt jo tarttua meihinkin."

Hannu: "Aloitussanat taidettiin lausua WeSki-Clubin, hiihtokerhomme, alppihiihto-kisamatkalla Hemavanissa tammikuussa -86. Lumen sulettua toiminta sitten eriytyi, olletikin että moni jatkoi toimintaa molemmissa seuroissa, kun vaihtoehtona olisi ollut opiskelu. Liitokiekkoilemaan kannusti luonnollisesti virkamieslakko keväällä -86, jonka vuoksi vahtimestaajat eivät avanneet koulun ovia ja opiskelu oli on hold eli normaali-moodissa.

Millaisissa mittasuhteissa oli sitten vuoden -86 NSUT ja miten nämä alkuvuodet sujuivat?

Johan: "Ensimmäiseen turnaukseen osallistui 8 joukkuetta ja lähes kaikki Suomen parhaat pelaajat olivat jo silloin paikan päällä. WWW:n I joukkue oli pronssilla ja WWW II joukkue oli 7. En usko että naiset pelasivat ensimmäisenä vuonna, mutta varmasti jo seuraavana! Vuonna '87 WWW:n ykkösjoukkue voitti turnauksen ja samoin '89 ja vielä kerran 90-luvulla. Vuonna 89 taisi olla ensimmäinen vuosi kun mukana oli ulkomaalainen joukkue eli yksi Norjan huippujoukkueista. Sunnuntain peleissä heillä oli miesvajetta, kun muutama oli joutunut putkaan. Turnauksen taso oli ainakin alkuaikoina todella kova ja muistelen, että WWW:n ja POLIN pelaamassa finaalissa vuonna 1989 lähes puolet pelaajista oli sen aikaisia maajoukkuepelaajia. Nuorempi sukupolvi tuntee NSUTeen täysihoitoturnauksena jossa osallistujat keskittyvät vain pelaamiseen sekä muuhun olennaiseen ja järjestäjät hoitavat loput."

Kuuluiko jo tuohon ensimmäiseen turnaukseen oheistoimintaa?

Johan: "Oheistoimintaa on ollut alusta lähtien - ilmaiset kokikset ja pizzat päivän aikana ja illalla saunat ja makkarat + iltabileet VKY:lla. Tämän lisäksi kuljetukset ynnä muut. Jouni: Ekan turnauksen osanottajamaksu oli satasen ja noita pizzoja taisi olla kaksi per päivä siihen kuuluen. Kokikset sponsoroi WWWn nykyinenkin selostaja Arto Leppilahti (tai siis Hartwall, jossa Arto oli töissä). Kisapaketti oli todellakin tehty siinäkin mielessä houkuttelevaksi."

Miltä näytti sitten WWW:n alkutaipaleet NSUT:n kera?

Johan: "Yleensä WWW otti tämän turnauksen hieman vakavammin kuin muut joukkueet, jotka panostivat ehkä enemmän juhlimiseen. Se yhdessä kovan treenin kanssa selittänee alku-aikojen hyvät sijoitukset. 80-luvun lopussa WWW pelasi SM-sarjassa ja oli 4 kertaa SM-finaalissa ja parhaimmillaan WWW:lla oli 5–7 maajoukkuepelaajaa, joten kyllähän NSUT:ssa menestystä pitikin tulla."

Hannu: "Tuolloin keväällä -86 eräänä iltapäivänä marssiessamme treeneistä kohti kotikolhoosiamme syntyi myös seuran ylväs nimi Waasan WetoWoima. Nimi oli fennomaaninen vastaveto lisääntyville kansainvälisille joukkuenimille. Se syntyi kahdesta eri nimiehdotuksesta: Waasan Weto ja Waasan Woima. Ensimmäinen turnaus WWW-joukkueella oli Suomi Cup syksyllä -86 Maunulan pallokentällä. WWW todellakin otti vakavasti NSUT:n. Sen lisäksi että raitisteltiin (osittain tai kokonaan) sunnuntai-iltaan saakka, niin kyllä myös nimenomaan tähän turnaukseen treenattiin viimeiset viikot todella kovaa (eräänäkin vuonna aamuyön/iltayön lisätreenit päivittäin)."

Palatakseni vielä turnaukseen niin millaisia ongelmia olette kohdanneet turnauksen kanssa?

Johan: "Ongelmista en muista muuta kuin kauppaoppilaitoksen varaaminen oli välillä hankalaa, kun sen aikainen rehtori ei niin suopeasti suhtautunut ultimateen. Tästäkin kyllä aina jotenkin selvittiin."

Hannu: "Se oli muistaakseni Kauppaopiston vararehtori joka yritti estellä pelaamistamme, mm. kerran riensi kesken turnauksen säleinä olevasta päätyovesta kentälle ilmoittamaan että "turnaus loppuu tähän". Eikä se siitä taintunut kun napakalla heitolla golf-kiekolla."

Jouni: "Luulen että ekassa (saattoi olla toka) turnauksessa Mikko "Kuju" Kurvinen (WWW) juoksi kiekkoa tavoitellen päin Kauppaoppilaitoksen salin päädyn ovia, jotka menivät siinä resulleen. Vararehtori tuli paikalle ja ilmoitti, että: "nyt nämä pelit loppui tähän ja ei jatku enää koskaan!" Auttoi sitten keskustelu, koska vieläkin jatketaan ja komeasti. Niin ja vielä se, että Kuju sai kiekon kiinni. Maali. Muiden joukkueiden lähtiessä sunnuntai-iltana paluumatkalle NSUT -busseissa me vaasalaiset emme toki palaa väsyneinä koteihimme vaan kokoonnumme saunalle poistamaan viikonlopun paineita."

Onko tällä perinteellä myös juurensa NSUT:n alkuajoissa?

Johan: "Sunnuntai-iltana oli tietysti aina kovat juhlat ja turnaustakin puitiin, mutta kyllä meillä aina oli into päällä jo ajatella seuraavaa turnausta ja sitä mitä voisimme tehdä paremmin, eli mitään 'loppuun palamista' en kyllä muista ollenkaan."

Hannu: "Eräs merkittävä traditio meillä oli aina turnauksen jälkeen: verryteltiin lihakset kuntoon huolellisesti pelaamalla nippiä koko sunnuntai-ilta."

Entäs se tärkein: mikä oli fiilis tuona viikonloppuna?

Johan: "Se FIILIS oli uskomaton jo ekana vuonna ja se vain parani seuraavina vuosina - NSUT oli välittömästi 'MUST-turnaus' kaikkien ultimate-pelaajien kalenterissa ja pääkaupunki-seudulta tuli myös porukkaa vain katsomaan ja bailaamaan Vaasaan.

Jouni: "Joo, minua on hieman häirinnyt, kun NSUT on saanut "divari-turnauksen" leiman jostain syystä. Alkuaikoina siellä tosiaan olivat kaikki jotka vaan Ultimate-yhteisöstä pystyivät tulemaan. Fiiliksestä kertoo jotain sekin, että me jouduimme rajoittamaan pelaajien käyttöön vain osan katsomosta, jotta kaikki muut katsojat mahtuisivat seuraamaan pelejä. Todellakin, tunnelma oli hurja parhaimmillaan. Menestymiseen vaikutti varmasti myös se, että NSUT -turnauksen alla harjoiteltiin useammin kuin seitsemän kertaa viikossa. Aamuharjoituksissa tehtiin vetoja hautausmaan suorilla ja illalla pelattiin ja hiottiin kuvioita."

Hannu: "Tuo oli muuten hyvä huomio Jone tuo käsite "katsojat", joka yleisesti ei yhdisty käsitteeseen liitokiekko. Meillä todellakin oli tupa täynnä, ja pelaajat istuivat portailla. Ennakkobuffit oli paikallisissa lehdissä. Muistan Vaasan (nyk. Pohjalainen) headlinen "Liitokiekko laskeutuu Vaasaan". Paikallisradiossa oli juttua tosi paljon ja tekipä paikallis-TV:kin meistä oikein jutun etukäteen."

Lopuksi voisin vielä kysyä onko teillä jotain sanottavaa tämän päivän järjestäjille, jotka jatkavat tuota teidän aloittamaanne työtä?

Johan: "Nykyisille järjestäjille mielettömän suuri kiitos, että turnaus on elossa ja ultimate elää ja voi hyvin Vaasassa. Kun on ollut tuomassa ultimatea Vaasaan ja ollut yksi turnauksen perustajajäsen niin sen mielettömämpää fiilistä ei voi saada kun näkee että ultimatea pelataan Vaasassa ja että turnaus on kasvanut uusiin mittasuhteisiin. Se fiilis on paljon kovempi ja arvokkaampi kuin yksikään ottelu tai turnausvoitto aikoinaan. Joskin hyvältä nekin maistuivat."

Jouni: "Terveisinä nykyisille, että on tämä tajuttoman mahtava juttu. XX vuotta tarinaa, jonka aloituksessa on saanut kunnian olla mukana. Tuntee ylpeyttä ja myös nöyryyttä. Te jotka olette jatkaneet ja jaksaneet, vaikka välillä on ollut NSUT -puolellakin vähän hiljaista, olette niitä isolla kiitoksella palkittavia. Sellaista puurtamishommaa, työn sankareita. Toivottavasti NSUT XX tapahtumana palkitsee teitäkin."

Ei voi muuta loppuun todeta kuin kiittää Johania, Jounia sekä Hannua. Tietysti haastattelusta mutta varsinkin siitä työstä minkä he ovat tehneet ja siitä toiminnasta minkä he ovat pistäneet alulle. Kiitos kuuluu myös kaikille muille NSUTeen kanssa vuosien varrella puurtaneille. Meitä nykypäivän vaasalaisia kiekkoilijoita inspiroi edelleen tuo yhteishenki ja NSUT kantaa sitä eteenpäin. Näinä turnauspäivinä voimme välittää tuon fiiliksen eteenpäin monille ystävillemme ympäri Suomea ja jopa Eurooppaakin. Varmasti jokainen joka tämän turnauksen kanssa työskentelee ja tapahtumaan osallistuu saa sen palkintonsa jo pelkästään olemalla osallisena tässä kaikessa. Tämä tarina saakoon sitten jatkoa kenties NSUT XXXX -lehdessä.

*Jouni: Kun mentiin ekaa kertaa harjoittelemaan legendaksi muodostuneelle maa-pohjahallille, meitä tervehti joukko ammattikoululaisia sisäfutiksenpelaajia: "Ameriikanjuppi frisbeenheittäjät tulee".

NSUT-historiikki, kirjoittanut Arttu "Irbe" Hautamäki