1959-1978
- FRISBEEN ESIHISTORIA -
Frisbeen esihistoria Suomessa
Tekijä: Sami Loukko 16.2.2020
Ihmiset ovat aina olleet kiinnostuneita kaikenlaisista lentävistä esineistä ja kokoontuneet leikkimään ja pelaamaan niillä. Frisbeen esihistoriaa on maailmalla tutkittu kuitenkin varsin vähän. Victor A. Malafronte on julkaissut kirjan The Complete Book of Frisbee vuonna 1998. Kirjasta löytyy tietoa frisbeen varhaisista sukulaislajeista sekä erilaisista heittolajeista ja -tapahtumista, kuten antiikin olympialaisten kiekonheitosta, muinaisista rengaspeleistä, alkuasukkaiden metsästystavoista tai 1800-luvun heitto- ja kiekkopeleistä.
Kun tutkitaan varsinaisia frisbeitä edeltäneitä heittovälineitä, frisbeen sukulaisia ja erilaisia lentäviä esineitä, jotka ovat vaikuttaneet nykyisen, muovisen frisbeen kehitykseen, voidaan ne jaotella ainakin seuraaviin luokkiin:
Piirakkavuoat (frisbie tin)
Erilaiset metalliset, paperiset ja styroksiset kannet (keksi- ja popcornpurkkien kannet)
Erilaiset rengas- ja hevosenkengäpelit (ring toss, horse shoe)
Lentävät kiekot (ammuttavat renkaat ja levyt)
Erilaiset narun avulla pyörivät esineet (spinnerit, jojot)
Kuvassa Frisbie's Pies Tin, erilaisia rengaspelejä ja Wham-O:n horseshoes-peli. Omistaja: Sami Loukko.
Melkein kaikkia näitä on valmistettu metallista, paperista, styroksista, puusta tai narusta ennen muovin kehittämistä.
Muovin lyhyt historia
Lontoon Maailmannäyttelyssä 1862 Alexander Parkes esitteli oman parkesiiniksi ristityn muovinsa, jota voitiin muovata lämmitettynä. Siitä hän valmisti muotilla puristamalla koriste- ja talousesineitä, esimerkiksi veitsen kahvoja. Kemialliselta rakenteeltaan se oli selluloosanitraattia, ja sen tarkoitus oli korvata norsuluuta. Parkes ei kuitenkaan kyennyt kehittämään muovinsa tuotantoa teolliseksi. Parkesiini alkoi myös vanhetessaan halkeilla.
Amerikkalainen John Wesley Hyatt käytti toista liuotinta myös selluloosapohjaisessa, selluloidiksi kutsutussa muovissaan, joka esiteltiin 1863. Hyattin selluloidi oli kestävämpää, ja lisäksi hän pystyi käynnistämään teollisen tuotannon.
Ensimmäisen synteettisen muovin, bakeliitin, kehitti Leo Hendrik Baekeland 1907 fenolista ja formaldehydistä.
Ensimmäinen suomalainen muovitehdas, Sarvis Oy, aloitti tuotannon 1921 Tampereella. Sarvis käytti parhaimpina aikoina 30 000–40 000 litraa maitoa päivässä, koska sen käyttämä muovi oli galaliitti.
Polyeteeni ja polyvinyylikloridin teollinen tuotanto aloitettiin 1930-luvulla. Toiseen maailmansotaan saakka kivihiili oli synteettisten yhdisteiden tärkein raaka-aine, mutta sodan jälkeen niitä alettiin valmistaa pääasiassa maaöljystä. Bakeliittia pidetään muovikauden alkuna, mutta öljypohjaiset muovit tekivät siitä jokapäiväistä kulutustavaraa. Kodin esineissä ja muissa kulutustavaroissa muovi alkoi vallata alaa Yhdysvalloissa jo maailmansotien välisenä aikana 1920–1930-luvuilla, Euroopassa vasta toisen maailmansodan jälkeen.
Frisbeet, muoviset lentävät kiekot,
tulivat myyntiin ensimmäistä kertaa Yhdysvalloissa 1940-luvun
loppupuolella.
Ensimmäisenä frisbeenä pidetään vuonna 1948 julkaistua Pipco Flyin Sauceria, jota tehtiin yhteensä 54.000 kappaletta. Hall Mfg co:n Sky Pie tuli myyntiin vuonna 1949, mutta myöhemmin on löydetty varhaisempaa tuotantoa oleva Sky Pie, joka luultavasti on jopa Flyin Saucereita vanhempi.
Vasemmanpuoleisessa kuvassa Pipco Flyin Saucer, toinen painos. Omistaja: Sami Loukko.
Oikeanpuoleisessa kuvassa Hall Mfg co:n Sky Pie, ensimmäinen painos. Omistaja: Sami Loukko.
Parhaiten tietoa näistä kahdesta frisbeestä löytyy kirjasta: Flat Flip Flies Straight!
(Fred Morrison ja Phil Kennedy)
Suomella on pitkät perinteet urheilussa ja erilaisissa heittolajeissa. Vanhoja Suomessa kehitettyjä urheilulajeja, ovat ainakin kyykkä ja pesäpallo.
Kyykän historian lyhyt esittely
Kirjailija I .K. Inha kirjoitti v. 1894 Vienan Karjalasta keräämissään tiedoissa pelin olevan väistymässä "vanhuuttaan" ja paenneen syrjäkyliin. Laatokan Karjalassa peli tunnettiin lähinnä Suojärvellä ja Salmissa syrjäkylissä. Myös Kannaksella ja Inkerissä peli tunnettiin.
Heimosotien jälkeen Suomeen siirtyneet Vienan ja Aunuksen siirtolaiset pelasivat kyykkää kesäjuhlillaan. Vuonna 1951 Karjalan Sivistysseura, Boris Karppelan ja Kosti Pamilon johdolla, aloitti kyykkäpelin elvyttämisen uudelleen. Mukaan tuli kuitenkin niin paljon pelaajia ja joukkueita, että pelaajien paremmuuden selville saamiseksi täytyi laatia säännöt ja kehittää pistelaskusysteemi. Kyykänlyönnin sääntöihin otettiin tarkasti mukaan karjalaisen kyykän vanhat pelitavat ja nimitykset.
Vuonna 1964 Karjalan Sivistysseura ry. ja Karjalan Liitto ry. muodostivat yhteistyöelimen, Karjalaisen Kyykkävaltuuskunnan, jonka tehtävänä oli kyykkätoiminnan kehittäminen ja sääntöjen laatiminen, sekä karjalaseurojen välisten mestaruuskilpailujen järjestäminen ja pelituomarien koulutus.
Miesten joukkuepeli oli kyykän ensimmäinen pelimuoto. Vuosina 1951–1961 joukkuepelin SM-kilpailut järjestettiin Seurasaaressa, Helsingissä. Vuodesta 1961 lähtien kisat pidettiin ympäri Suomea karjalaisten kesäjuhlien yhteydessä.
Pesäpallon historian lyhyt esittely
Pallonlyöntipelit olivat suosittuja Euroopassa 1800-luvulla, mutta vuosisadan loppupuolelle tultaessa niiden asema alkoi horjua kilpaurheilun myötä. Vuonna 1888 syntynyt Lauri "Tahko" Pihkala kuitenkin näki pallonlyöntipeleillä monenlaisia mahdollisuuksia.
1900-luvun alussa suosituin pallonlyöntipeli Suomessa oli kuningaspallo, jonka ensimmäinen virallinen ottelu pelattiin Oulussa 1901. Sen pohjalta Pihkala alkoi kehittää peliä edelleen. Pihkala lähti Yhdysvaltoihin 1910-luvulla, sai paljon käytännön oppia kansainvälisestä urheilusta ja tutustui baseballiin.
Yhdysvaltojen matkat edistivät suomalaisen pallonlyöntipelin kehitystyötä. Siihen antoivat vaikutteensa myös Euroopassa suositut lapta Venäjällä, långboll Ruotsissa ja Schlagball Saksassa. Vuonna 1915 Pihkala esitteli pitkäpallon, joka oli eräänlainen muunnos kuningaspallosta.
Kehitystyö jatkui. Erityisesti Pihkala halusi lisätä pallonlyöntipeliin kilpailullista luonnetta. Ensimmäinen nykymuotoisen pesäpallon koeottelu pelattiin Helsingissä Kaisaniemen kentällä 14.11.1920. Pitkäpallo vaihdettiin lopullisesti pesäpalloon vuonna 1922 ja lajia lähdettiin aluksi levittämään erityisesti suojeluskuntajärjestön kautta.
Mitä frisbeen sukulaislajeja Suomessa on harrastettu?
Aihetta ei ole vielä liiemmin tutkittu, joten otamme mielellämme vastaan lisätietoja aiheesta.
Renkaanheitosta on löydetty seuraavaa tietoa:
Kun Linnanmäen huvipuisto perustettiin vuonna 1950, oli Lauri Seiterä yksi sen keskeisiä hahmoja. Tällä oli puistossa heti ensimmäisestä kaudesta lähtien useita pelejä, kuten ammunta, renkaanheitto, tykkipeli ja pommituspeli. (Tivoli Seiterän historia)
Olympiaheittopeli
Suomessa on valmistettu luultavammin vuonna 1951 Olympiaheittopeli. Sitä myytiin ennen olympialaisia, ja osa tuotosta meni suomalaisille olympiaurheilijoille, jotka valmistautuivat vuoden 1952 Helsingin olympiakisoihin. Pelin valmistajasta ja renkaiden materiaalista ei ole vielä tietoa.
Lue Keskipohjanmaan juttu aiheesta:
Ensimmäiset suomalaisissa lehdissä julkaistut jutut, jotka käsittelivät frisbeetä:
11.6 1971 Suomen kuvalehti; Maija Dahlgren puolin ja toisin (käsitteli Kuntoufoa)
30.9 1971 Länsi Savo; Mikkeliläispoika voitti SM:n kuntoufon heitossa
8.7. 1972 Maaseudun tulevaisuus: Sieltä ja täältä (käsitteli frisbeetä)
NÄIDEN LEHTILEIKKEIDEN JULKAISUUN EI OLE LUPIA!
Suomessa on valmistettu ennen Frisbeeliiton perustamista vuonna 1978 ainakin seuraavat frisbeet:
Jokaisesta frisbeestä on luettavissa
erillinen juttu. Klikkaa linkkiä!
Lähteet:
Victor A. Malafronte: The Complete Book of Frisbee
Fred Morrison ja Phil Kennedy: Flat Flip Flies Straight!
Flying Disc Museum: https://www.flyingdiscmuseum.com/
Keskipohjanmaa Joni Mäki-Petäjä " Kokkolalainen Tuomas Kiviniemi löysi Helsingin 1952 olympialaisten heittopelin - muistoja Yli-Lestiltä lähes 60 vuoden takaa"
Huvipuistot.net
Pesäpalloliiton internetsivut
Wikipedia: Kyykkä
Wikipedia: Muovin historia