Liitokiekkoseura Team - Helsinki Ultimate

Tämä Eero Anttilan kirjoittama teksti Teamin viiden ensimmäisen vuoden taipaleesta on aiemmin ilmestynyt Liitokiekkoseura Teamin (Helsinki Ultimate) kotisivuilla. Sen alkuperäinen versio on nähtävissä Internet Archiven kautta.

Liitokiekkoseura Team - Viisi ensi askelta

Liitokiekkoilu oli tehnyt tuloaan Suomeen koko 1970-luvun ja suuri buumi oli alkanut aivan vuosikymmenen lopussa, kun Suomen Frisbeeliitto perustettiin. Myös Pohjois-Helsingissä kiekko liikkui silloin jo iloisesti ja ensimmäinen kontakti liittoon saatiin tutustumalla vuonna 1979 Helsinki Open -tapahtumaan.

Kisan innoittamana heittelyyn tuli lisää kierrettä ja Munkkiniemen heittoiltoihin osallistuttiin innolla. Kerran viikossa tapahtuva heittely ei tietenkään riittänyt vaan muutamalla omalla taholla harrastamista lisättiin. Seuramme ensimmäiset jäsenet liittyivät liittoon heinäkuussa 1979, mutteivat vielä osallistuneet vuoden suurimpaan urheilutapahtumaan Olympiastadionilla; SM-kisat keräsivät noin 10 000 katsojaa.

Talvi 79–80 edettiin vielä omilla tahoilla; Oulunkylän ja Etelä-Kaarelan ryhmä itsenäisesti harrastaen. Etelä-Kaarelan ryhmä kävi jo tuolloin alueen koulun liikuntatiloissa heittelemässä, sillä olihan koulun oppilas Ari Pohjalainen voittanut junioreiden Suomen mestaruuden.

Keväällä 1980 harrastaminen sai totisemman muodon ja tulevat seuran pelaajat osallistuivat ensimmäistä kertaa liiton viralliseen kisaan Helsinki Openiin. Menestys ja kokemus oli riittävän mairittelevaa, joten harrastus siirtyi kotinurkilta Pirkkolan urheilupuistoon. Osin huhujen ja osin tutustumisten kautta nämä erillään harrastaneet pelaajat kokoontuivat sovittuina iltoina Pirkkolaan liitokiekkoilemaan. Kenttälajit olivat vielä tuolloin pääasiallisin harrastamismuoto, mutta ultimatea ja gutsiakin pelailtiin kesäiltoina.

Kesällä 1980 liitokiekkoilu eli huippuhetkiään: harrastajia oli niin paljon, että SM-kisoja varten tuli kiertää karsintakisoissa ja Suomi voitti EM-kultaa Pariisin Ultimaten kisoissa. SM-kisoihin selvisivät Pekka Ranta Helsinki Openin voitollaan (MTA) ja freestylen pari Kari Kaivola - Pekka Ranta. Koppauksesta seuramme saavutti ensimmäisen pronssin ja myöhemmin illalla freestylesta vielä hopeaa, josta seuramme protestoi lyhennetyn kisa-ajan vuoksi. Protestin jälkimaininkina seuramme edustajat kutsuttiin liiton kilpailuvaliokuntaan antamaan osuutensa lajin levittämiseen.

Elokuussa 1980 koitti myös seuramme suurin hetki. Kesällä 1980 olimme liittoon päin yhteydessä nimellä The Magical Frisbee Club, mutta 30.8.1980 illalla Vantaalla pidettiin seuran virallinen perustamiskokous. Seuran nimeksi valittiin The Team.

Seuraavan talven pelaajat harrastivat kiekkoilua Etelä-Kaarelan yhteiskoulun salissa. Kesällä 1981 seuramme järjesti ensimmäisen oman kisansa: Flying Disc The Team Tournee 81. Samoin perustettiin freestylelle oma organisaatio, vaikka vaatimatonkin. Keskeistä oli kuitenkin seuramme panos liiton toiminnassa, sillä kenttälajikisat levisivät karsintasarjan vuoksi ympäri Suomea ja ultimaten SM-sarja käynnistettiin kuuden joukkueen voimin.

Seuramme pelaajat menestyivät kesän kisoissa loistavasti niin koti- kuin ulkomaillakin. EM-kisoissa Göteborgissa 10.–12.7.81 seuramme edustajista oli joukkueeseen valittu Kari Kaivola, Jyrki Kaivola, Timo Luoma ja Pekka Ranta tuomisinaan kolme mitalia. Lisäksi Ranta, Luoma ja Kaivola valittiin Milanon ultimaten EM-kisoihin.

Pirkkolassa harjoittelu tuotti tulosta ja seuramme haali läheltä ja kaukaa uusia harrastajia - heitä itsellesi ystävä - oli teemana. Näin myös naisten edustajia liittyi pian iloiseen joukkoon.

Seuran ensimmäiset naismitalistit olivat Vänskä ja Bergman. Junioreissa kunnostautuivat nimet Kaivola, Forsman, Vesala ja Miettinen sekä seuraamme vaihtanut Isola. Syksyllä pidetyissä SM-kisoissa tutut teamilaiset saalistivat jo mestaruuksia ja uusia nimiäkin nähtiin palkintopallilla: Tuija Jääskeläinen voitti MTA:n ja Marja Suni oli pituudessa kakkonen.

Myös liiton hallitus sai kaksi teamilaista: Kari Kaivola ja Pekka Ranta sekä seuraamme siirtyvä Marko Timonen puheenjohtajana. Frisbarin toimituskunta koostui tuolloin pelkistä teamilaisista.

Vuoden 1982 aikana teamilaiset lanseerasivat liitokiekkoiluun discathonin, DDC:n ja SCF:n sekä kehittivät pituudessa pyörähdystekniikkaa. Innokas harjoittelu näkyi loppuvuodesta kun SM-kisojen kaikkien sarjojen yleismestaruudet menivät Teamille; uutena nimenä Maini Schildt, joka teki pituudessa myös naisten SE:n (86,55 m). Seuramme pelaajat ylsivät taas ultimaten maajoukkueisiin voittaen naisissa mestaruuden.

Vuoden 1983 aikana pelaajamme parantelivat useaan otteeseen mm. pituuden SE:tä. Kärkinimenä miehissä oli Kari Vesala ja naisissa Maini Schildt. Junioreista mainittakoon Mikko Laakso ja Peik Johansson. Maajoukkueissa teamilaiset pärjäsivät mallikkaasti; ultimatessa juniorit MM-kultaa ja miehet sekä naiset MM-hopeaa Göteborgista. Kiekkogolf oli tekemässä rajua nousuaan ja seuramme pelaajat, etenkin juniorit pärjäsivät mallikkaasti kesän kisoissa. 

Vuoden 1984 aikana liiton ja seuran toiminta laajeni voimakkaasti niin, että oli selvästi havaittavissa jakoa yksilölajien edustajien ja ultimatepelaajien välillä. Kari Vesala hallitsi lajeja miehissä ja Maini Schildt naisissa Suomen ennätyksillään. Ultimaten SM-sarjassa Team saalisteli pitkin 80-luvun alkupuolta himmeimpiä mitaleita.

Teamin toiminta liitokiekkoseurana oli kuitenkin niin tehokasta, että seuran jäsenmäärä lähenteli jo sataa; osa pelaajista ei tosin kuulunut liittoon. Tulijamäärää lisäsi myös yhteistyön jatkuminen Kannelmäen koulujen suunnalla sekä Maunulan yhteiskoulussa. Olihan koulujen oppilaita ollut voittamassa mm. naisten ultimaten MM-kultaa Sveitsissä.

Ensimmäisten viiden vuoden aikana teamiläiset uudistivat runsaasti liiton toimintaa, niin kentän kuin organisaationkin puolella. Osallistuminen eri tapahtumiin oli erittäin aktiivista, mikä poiki niin mestaruuksia kuin kontaktejakin ulkomaita myöten. Tämän ajanjakson aikana osa pelaajista siirtyi jo jäähdyttelyn puolelle ja seuraava sukupolvi teki tuloaan. Harjoittelussa siirryttiin yhä määrätietoisempaan suuntaan ja sunnuntaiheittely jäi hieman taka-alalle. Iloinen Liitokiekkoseura Team voi hyvin ja kehittyi.