FLOYD

Espoolainen The Floyd Company perustettiin keväällä 1982 Jouni "Becks" Peltolan , Johan "Junnu" Rinteen ja Pasi Pesosen toimesta. Kolmikko oli heitellyt yksilölajeja vuodesta 1980 alkaen juniorisarjassa aloittaen freestylestä (!) ja siitä siirtyen golfin ja tarkkuusheiton kautta muihinkin kenttälajeihin. Myös ultimatea pelattiin etenkin Haukilahden Lukion liikuntatunneilla.

Toppelundista kajahtaa

"Vuosina 1980–81 keskeinen treenipaikkamme oli Toppelundintien asuntoalueemme Espoon Haukilahdessa", muistelee Pasi. "Lähes joka päivä lumien sulettua kisasimme keskenämme etenkin golfissa ja tarkkuudessa ja nuorisoa oli mukana paljon. Jos niissä skaboissa pärjäsit saatoit olla varma ettei SM-kisoissakaan huonosti mennyt ".

"Myös Ultimatea pelattiin Rotkon Hekun Amerikasta tuomilla World Class kiekoilla", jatkaa toinen Floydin perustajajäsen Johan Rinne. "Maaleina toimivat tolppien välit jääkiekon tapaan ja itselleen sai syöttää. Intoa oli enemmän kuin sääntötuntemusta tuossa vaiheessa (1980–81)", naurahtaa Junnu.

Etenkin yksilölajit ja kovat heittomäärät Toppelundissa (usein myos talojen ikkunoihin ja katoille) loivat hyvän pohjan monelle tulevalle ultimatepelaajalle Timo Vaskiosta alkaen . Toppelundista nousi ultimaten nuorten ja miesten maajoukkueeseen edellämainittujen lisäksi Tuomas "Tune" Makkonen, Petteri "Pete" Pesonen, Joakim "Börje" Kärkkäinen, Timo "Vode" Kuusakoski ja Janne Kerttula. Melkoinen liitokiekkohautomo!

Kun tähän vielä lisätään läheisestä Haukilahden koulusta ja lukiosta ultimateoppinsa ammentaneet muut maajoukkuepelaajat (muun muassa Tuomas Tanska, Timo "Räbbe" Räikkönen, Sakari "Sakke" Karvonen, Johannes "Osku" Ervamaa, Jere "Repe" Manninen, Tommi "TK" Lehto, Tomi 'Bruna" Bruns, Markku "Mapa" Härkönen) voi syystäkin sanoa Haukilahden koulun ja lukion olleen keskeisessä asemassa (Tapiolan lukion ohella) espoolaisen ultimaten syntytarinassa. Tämä on näyttävästi noteerattu myös Haukilahden koulun ja lukion sekä Haukilahti Seuran Haukilahdesta kertovissa historiikeissa. Klaus Arpiakin on alkujaan Haukilahdesta ja samasta koulusta lähtöisin, joskaan ultimatea ei vielä silloin koulussa pelattu.

Ensin vetävä nimi ja sitten hankittiin pelaajia

Kun Becks, Junnu ja Pasi olivat kevättalvella 1982 päättäneet perustaa espoolaisen joukkueen ultimaten SM-sarjaan, oli edessä nimen valinta joukkueelle. Junnu kertoo: "Joukkueen nimi tuli Pink Floydin ja The Bad Companyn yhdistelmästä. Pasin ääni muistutti paljon Pink Floydin laulajaa ja Company tuntui taas hienolta lisämausteelta."

Vielä tärkeämpää oli saada sanaa uudesta jengistä levitettyä eteenpäin ja treenit nopeasti käyntiin. Haukilahden Lukiosta saatiin alkuporukka, kun laji oli siellä jo tuttu, mutta varsinaisen läpimurron tekivät Jouni "Becks" Peltola ja Lassi Koikkalainen (Pasin naapuri ja Floydin ensimmäinen valmentaja), jotka levittivät ultimaten ilosanomaa Tapiolan Lukiossa. Yhtäkkiä Floydilla oli parinkymmenen pelaajan harjoittelurinki kasassa.

Tapiolan Lukiosta mukaan tulivat muun muassa Jari "Jarso" Mäkinen, Juha Jalovaara, Antti "Ruti" Rautiainen, Vesa Mannola (yksi suomen parhaista nuorten sarjojen pikajuoksijoista) ja Jouni "Jone" Tapiovaara. Heidän kaveripiiriensä kautta tuli lisää pelaajia mukaan kuten esimerkiksi Raine Lamberg, joka kuuli laijsta Jarsolta ja tuli sitä kautta mukaan. Raine oli aluksi epäröivä, koska eihän Frisbeen heittely ole mitään urheilua.

Myös Haukilahden Lukiosta Floyd sai värvättyä vielä lisää pelaajia muun muassa Hongan A-junioreiden koripalloilijoista (Tuomo Kasanen ja Jarkko Niemi) ja niinpä kasassa oli toukokuussa 1982 reilun 20 hengen harjoitteluryhmä.

Treenit ja matsit 1982

Floydin kotikentäksi tuli Tapiolan Silkkiniitty. "Harjoituksissa opeteltiin aina ensin uusien pelaajien nimet, sitten heiteltiin vähän aikaa yleensä paikaltaan ja suurin osa ajasta pelattiin joko yhtä pitkää ottelua tai useampia lyhyempiä otteluja", muistelee Junnu ja jatkaa: "Joskus ei kukaan kehdannut ehdottaa treenien lopettamista vaan saatettiin pelata yli 3 tuntia putkeen. Toin talomme pyöräkellarista 8 suksisauvaa pelikentän tötsiksi, joita säilytettiin viereisessä metsikössä treenien välillä kun niitä oli fillarilla hankala kuljettaa. Treenien lopuksi mentiin usein Tapiolan uimahallin ulkoaltaaseen uimaan ja hyppimään ja nastaa oli. Floydista muodostuikin hyvin tiivis ja henkisesti yhtenäinen kaveriporukka alusta alkaen mikä olikin vuosikaudet yksi joukkueen vahvuuksista", päättää Junnu.

SM-sarjassa Floyd voitti runkosarjassa kaikki muut ottelunsa paitsi ottelun Helsingin Liitokiekkoklubia (Hesa) vastaan. Kokeneempien helsinkiläisten maajoukkuepelaajien parempi heittotaito, pelirutiini ja taktinen pelikäsitys olivat espoolaisille liikaa ja tappio oli selvä. Kuitenkin ajatus mahdollisesta finaaliottelun voitosta jäi floydilaisten mieliin itämään, jos sinne päästäisiin ja kaikki menisi nappiin.

Koneen puistossa pelattu finaaliottelu olikin floydilaisille ikimuistoinen. Hesa johti peliä pitkään muutamalla pisteellä, mutta alkoi pikkuhiljaa hermostua kun The Floyd Company sitkeästi sinnitteli ottelussa mukana. Ottelun loppuvaiheessa alkoi Floydin suurempi pelaajamäärä ja hyvä fysiikka sekä jonkinlainen itsensä ylittämisen "hurmostila" viedä joukkuetta kohti mestaruutta. Kesän paras peli sattui juuri oikeaan paikkaan ja jättiyllätys oli valmis. Loppulukemat 21–17 eivät täysin tee oikeutta Hesan joukkueelle - niin tiukka finaaliottelu oli.

Suomalaiselle ultimatelle Floydin menestys teki hyvää. Nyt laji oli selvästi laajenemassa ja maajoukkuepaikoistakin alkoi jatkossa olla tervettä kilpailua. Tämä todettiin rehdisti myös kokeneempien Hesan pelaajien taholta.

Vuodet huipulla

Armeijan välivuosien 1983–1984 jälkeen Floydin menoa ei Suomen kentillä pysäytetty. Mestaruuksia kahmittiin lisää kolmena peräkkäisenä vuotena 1985–1987. Joukkue oli aikaansa edellä taktiikassa, tekniikassa ja fysiikassa. "Floydin vuodet olivat parasta. Silloin opittiin yhdessä lajin perusasiat ja fiilis oli todella korkealla. Lisäksi haluttiin voittaa kaikissa kisoissa aina Mud Bowlista (Örebrossa syksyisin järjestetty hupiturnaus sekajoukkuein) maailmanmestaruuskisoihin", muistelee lajin legenda Raine Lamberg. Floydin rungon muodostivat vuosina 1982–1987 yllä mainittujen lisäksi myös Janne Luostarinen sekä Juhani "Ride" Ristaniemi. Ride arvioitiin lahjakkaimmaksi junnuksi 1980-luvun puolivälissä.

The Floyd Company. Ylärivissä Paul Palsanen, Antti Rautiainen, Johan Rinne, Antti Einiö, Pasi Pesonen, Tuomo Kasanen, Jouni Tapiovaara, Jarkko Niemi, Jari Mäkinen. Keskellä Juha Jalovaara, Jouni Peltola, Timo Räikkönen. Alhaalla Valmentaja Lassi Koikkalainen, Cheerleaders Ulla Kasanen, Päivi Vapaavuori, Paula Jurtti, Heli Seppälä, Maria Soini, Christina Mikola, Maija Sundberg.
The Floyd Company. Ylärivissä Paul Palsanen, Antti Rautiainen, Johan Rinne, Antti Einiö, Pasi Pesonen, Tuomo Kasanen, Jouni Tapiovaara, Jarkko Niemi, Jari Mäkinen. Keskellä Juha Jalovaara, Jouni Peltola, Timo Räikkönen. Alhaalla Valmentaja Lassi Koikkalainen, Cheerleaders Ulla Kasanen, Päivi Vapaavuori, Paula Jurtti, Heli Seppälä, Maria Soini, Christina Mikola, Maija Sundberg.

Rakkaus lajiin kestää: Stidi, Jone, Ride, Jannet sekä Jarso kävivät kesällä 2018 Sardiniassa GGM-seura-joukkueiden Beach Ultimate MM-turnauksessa sekä EM-kisoissa Portugalissa 2019. Sardiniassa GGM-Finland oli hienosti sijalla neljä ja Euroopan joukkueista suomalaiset olivat toisia saksalaisten jälkeen. Viidenneksi sijoittunut Ruotsi kolattiin puhtaasti 13–4. Ruotsi voitti 2019 Portugalissa järjestetyn Beach Ultimaten Euroopan mestaruuden, jolle Suomi hävisi runkosarjassa pisteellä.