SEURA-MM1991

Toronton vuoden 1991 seurajoukkueiden MM-kisat olivat kovatasoiset. Parhaat jenkki-joukkueet olivat paikalla parhain miehistöin. Espoon Atletico oli paras ei-amerikkalainen yhdistelmä sijoittuen 40 joukkueen turnauksessa kahdenneksitoista. Kisojen parhaaksi päänahaksi jäi viidenneksi rankatun Chain Lightingin lyöminen alkulohkossa. Fysiikassa Ticon pojat olivat saavuttaneet parin vuoden aikana jenkkejä, mutta ainoastaan 9–11 pelaajalla turnauksen läpivieminen iski hapoille pelien lopussa. Usein mentiin vielä tasatilanteessa 12–12 taikka 13–13. Muutamassa ratkaisevassa pelissä maalin tai kahden johto kääntyi vastaavaan tappioon peräjälkeen. Kuuluisat NBA-valmentajan sanat "It's not over until it's over" pitivät totisesti paikkansa. Helsingin Team pelasi alemmassa loppusarjassa yltäen 20. sijaan. Alla tarkempi kuvaus Frisbarista Atleticon uraa uurtavista peleistä Timo "Max" Brunsin kertomana.

"PM-kilpailut (Atleticon voitto) Helsingissä osoittivat, että harjoittelu oli suunniteltu oikein ja joukkueemme alkoi olla iskussaan. Matkalla PM kultaan Atletico voitti pudotuspeleissä (kvartsi) Örebron 12–5 ehkäpä kaikkien aikojen suomalaispelillä Ruotsin huippuja vastaan. Tappion seurauksena Örebro putosi pelaamaan sijoista 5–8.

MM-kisat alkoivat kannaltamme helpoilla otteluilla Kanadan 5MB:tä ja Venezuelan joukkuetta vastaan. Venezuelan ottelusta teki mielenkiintoisen paitsi kaatosade myös Venezuelalaisten temperamentti. Tiistaiaamuna kohtasimme amerikkalaisen Chain Lightningin, joka oli rankattu turnauksessa viiden parhaan joukkoon. Atleticon peli kulki kuitenkin mallikkaasti, järjestimme kentille päivän puheenaiheen voittamalla tiukan ottelun niukasti, mutta ansaitusti. Kahden suorituksen summa on vakio (vanha liitokiekkosananlasku ) piti paikkansa jälleen kerran. Erittäin hyvän aamupelin jälkeen pelasimme Saksan Gummibärcheniä vastaan, luokattomalla pelillä lähes vaaransimme pääsymme 16 parhaan joukkoon. Sinne kuitenkin selvisimme, eikä sen jälkeen ollut vaikeuksia miettiä, olisiko vastustaja hyvä vai huono. Vastaan tulisi vain hyviä ja oikein hyviä joukkueita.

Keskiviikon vastustajina olivat amerikkalainen Philmore ja kanadalainen Volunteers. Philmorea vastaan pelasimme ehjän pelin, mutta voittoon eivät eväät riittäneet. Kenties pelaajillamme oli liian hyvin mielessä, että samainen joukkue oli voittanut MM-kultaa Kölnissä kaksi vuotta sitten vuonna 1989. Iltapäivän vastustaja Volunteers antoi oppitunnin siitä, minkälaista ultimaten Spirit EI saisi olla. Kun oma peli ei ala kulkemaan, niin vastustajasta on helpompi hakea syyllistä kuin itsestä. Tuloksena rikkinäinen ottelu ja Atleticon helpohko voitto. Seuraava päivä ja uudet vastustajat, Graffiti New Yorkista ja Electric Pig Washingtonista. Graffiti oli joukkue, josta parhaat pelaajat nostetaan New York, New Yorkiin, tämän hetken maailman parhaaseen joukkueeseen ja yritys oli sen mukaista. Pelasimme kuitenkin todella hyvän pelin, meillä oli jo kaksi kertaa voittoon tarvittava hyökkäys menossa, mutta kun ei niin ei. Tosi harmittavan tappion jälkeen pelasimme sähkösikoja vastaan. Emme enää saaneet samanlaista fiilistä peliin, eikä Pigillä ollut vaikeuksia voittaa Atleticoa."

New York New York on kaikkien aikojen menestynein joukkue, kun otetaan huomioon voitot USA:n mestaruusturnauksissa, seurajoukkueiden MM-kisoissa sekä maajoukkueiden MM-kisoissa. Kotimaassaan vain Bostonin Death or Glory on ollut yhtä loistokas.

"Perjantaiaamuna vastassa oli itse New York, New York. Ottelusta paistoi läpi se, että NY:n pelaajat säästelivät iltapäivän otteluunsa, mutta paikoitellen katosi hymy heidänkin kasvoiltaan Atleticon hyvien suoritusten takia. Iltapäivän vastus oli Fuscia Shock. Tuntui, että viikko oli kuluttanut heitä enemmän kuin meitä, sillä väsymys näkyi huolimattomuutena. Voitimme ottelun ja olimme näin voittaneet jo kaksi ottelua loppupoolissa. Viimeisen pelipäivän aamuna kohtasimme Windy Cityn Chigagosta. Windy City voitti ottelun pitämällä ottelun ohjia hienokseltaan läpi ottelun. Syy amerikkalaisten joukkueiden kovuuteen selvisi osittain, kun heidän kapteeninsa kertoi pelanneensa ultimatea TOSISSAAN vuodesta 1978.

Viimeinen ottelumme oli sijoitusottelu sijoista 11–12 ja vastustajana oli Arm & Hammer. Ottelu oli alusta loppuun tasainen, mutta emme taaskaan halunneet voittoa, vaikka sitä oikein tyrkytettiin meille. Lopullinen sijoituksemme oli siis 12 ja paras ei-amerikkalainen joukkue. Kaiken kaikkiaan turnaus meni hieman odotettua paremmin. Mahtavinta oli nähdä, että amerikkalaisiakin joukkueita voi voittaa, jos vain tekee paljon töitä ja uskoo itseensä ja omaan joukkueeseensa."