Frisbeegolf SM-85

Tekijä: Sami Loukko 22.5.2021

Frisbeegolfin vuoden 1985 SM-mitaleista pelattiin Sibeliuspuistossa ja Meilahdessa Helsingissä 20. ja 21. heinäkuuta. Kisoissa pelattiin miesten ja naiseten sarjat. Kisat aloitettiin Sibeliuspuistossa uudella rataversiolla, jonka oli SM-kisoja varten suunnitellut Pekka Ranta.  Radalla oli yhdeksän väylää. Kuusi väylää pelattiin koreihin ja kolme väylää maaleina toimineisiin puihin. Myös toinen kierros pelattiin Sibeliuspuistossa (9 väylää). Lauantaina pelattiin vielä Meilahden kiinteällä radalla kaksi kertaa 9 väylää. Väylä numero 7 pelattiin kalliolta laskettelumäen vauhdinottomäen vierestä. Finaaliin sunnuntaille pääsisi kummastakin sarjasta viisi parasta pelaajaa. Koska miesten sarja oli ennätyksellisen tasainen finaaliin pääsi tasapisteiden vuoksi kuitenkin kuusi pelaajaa. Toisaalta naisia oli mukana vain neljä pelaajaa. Sunnuntaina pelattiin yhdeksän väylää ensin Sibeliuspuistossa, jonka jälkeen viimeinen kierros pelattin vielä Meilahdessa.

Frisbari 3/1985

Frisbari 4/1985

VASKIO VOITTOON

Kasteisena heinäkuun lauantaina heräsi koko Suomen liitokiekkokerma virkeänä ja toivekkaana aloittamaan rehdin spirit-of-the-gamen värittämän kiekko-golfin SM-mittelön. Viikonlopun kilpailut käytiin puoliksi upean kansainvälisellä Sibeliuspuiston radalla ja puoliksi Meilahdessa. Golfin yllätysmestariksi kruunattiin mieheksi varttunut entisaikojen junioritoivo Timo Vaskio. Kisan paras nainen oli vanha haju Tuija Kohonen.

Ilmoittautumisen ja poolien arvonnan jälkeen lähdettiin ratamestari Pekka "Bob" Rannan johdolla tutustumaan Sibeliuspuiston rataan. Puistoon oli sijoitetttu 6 varsinaista golfkoria, joista yhdestä kylläkin puuttuivat ketjut, ja loput kolme reikää puttailtiin puihin. Vihdoinkin Suomeen on saatu kansainväliset vaatimukset täyttävä rata, joka sisälsi sekä rolleri- että muita reikiä ja ennen kaikkea loi mahdollisuudet vaihteleviin heittovalintoihin. Rata tulee olemaan myös The Annual Seppo Nieminen-kilpailun areenana.

Jännityksen väreillessä ilmassa alkoi itse koitos. Ykköspooliin oli arvottu niinkin kova yhdistelmä kuin kilpailun ehkäpä suurin ennakkosuosikki Torpparimäen huivipää Mikko "Lärvitkö?"  Laakso, edellisvuoden kunnioitettu mestari, taidoissa hieman laantunut Peikko, koko ultimatemaailman heittomaineen viimeisin ylläpitäjä, entinen Suomen menestyksekkäin juniorikenttälajisti, ultimate-maajoukkueverkkareissa heittävä Timo "The Wana" Vaskio sekä aitoa golfhenkeä ammentanut Inkoon Boheemi Henrik "Lapio" Londen. Reikä reiältä kävi selväksi, että ennakkosuosikit eivät ainakaan alussa juhlineet. Yllättäen kärkisijat valtasi Vaskio ja Peikko, Laakson ja Londenin tuhiloidessa silmiäsärkevästi. Mikko, jonka paras valtti on varmuus, aina hyviä tuloksia, sai 1. kierroksen jälkeen löytää itsensä 13. sijalta tuloksella 7 yli. Oivoi...

Viimeisen reiän birdiellä Vaskio nousi kärkeen ollen parissa. Kosteasti läähättivät niskaan Peikko (+2) sekä poolin 3 Kari "Käppi" Vesala ja Jacki "The Train" Nyman (Sama tulos). Tällaisesta ryhmityksestä lähdettiin toiselle kierrokselle. Kärkipoolilla oli suurimmat paineet ja esimerkiksi Kari Vesala sai kokea huippu-urheilun karun julmuuden. Kun yksi reikä menee penkin alle, menee myös seuraava, ja seuraava ...  Vain Peikko pystyi huippusuorituksiin. Toisissa pooleissa sensijaan kiekko lensi sinne minne piti. Kumppanit Jyrki "Allright" Kaivola ja Mikko Laakso tekivät nousua alemman sakan seasta heittelemällä kumpainenkin pariin. Mikon tilanne alkoi silti jo olla epätoivoinen.

Siirryttäessä Meilahteen oli miesten kilpailun tilanne seuraavanlainen: jaetussa johdossa olivat Jyrki Kaivola ja Timo Vaskio, heitä yhden heiton jäljessä seurasivat Peikko ja Suomen paras kämmenheittäjä, liitokiekkohuumorin väripilkku Petri "Heippa" Isola.

Naisten kilpailu kuivui hieman kokoon, kun osallistujia oli ainoastaan neljä, kylläkin ehdottomasti maan neljä parasta, muta voisivat muutkin tulla mukaan, vaikka itse voittoon ei kauhean suuria senssejä olisikaan. No niin. Sibeliuspuiston 1. kierros oli moninkertaisen Euroopan mestarin Maini ''Let's twist again" Schildt'in heiniä. Maahan uria viiltävillä rollereilla ja aivan korin kupeeseen kopsahtavilla lähesty­misheitoilla Maini otti ansaitun johtopaikan. Tulos +2 olisi miestenkin sarjassa riittänyt ykköspooliin.

Toinen kierros ei mennytkään enää suoraan putkeen. Mikäs kiikasti kun johto hupeni? Sibeliuspuiston osuuden jälkeen Maini johti yhdellä pisteellä ennen Tumba Kohosta, joista parivaljakko Tuija Jääskeläinen ja Jutta Kohonen olivat jo melkoisesti jäljessä.

Ruokailutauon ja pienen myöhästymisen jälkeen aloitettiin Meilahden osuus. Ykköspoolin Jyrki, Vaskio ja lsola mähelöitsivät onnettomasti ja Peikko sai vähän kerrallaan eroa aikaan. Kierroksen lopussa yhden alle parin heittänyt, lähes mahdottomissa riskiputtauksissa onnistunut Peikko johti muita jo kolmella pisteellä. Kauhajoen Karhun ikivanha master Seppo Nieminen osoitti alemmassa poolissa, että osaa vanhin pieru vielä heittää ja tuloksella 0 Sepi nousi muutamaa pykälää ylemmäs. Muiden poolien pojat pelleilivät ja surkeasti heittänyt ykkösryhmä pysyi lähes ennallaan.

Lauantain viimeinen kierros pani kortit sekaisin. yhdeksäntenä ja kymmenentenä olleet Henrik Londen ja Käppi Vesala vetelivät elämänsä rundit tuloksiin -2, mikä on molempien oma ennätys. Näin Henryllä oli vielä mahikset finaaliin, kaikki riippui muista pooleista. Ykköspoolin miehet mölläilivät parin pinnassa ja tiensä loppukilpailuun selvittivät Peikko, Jyrki ja Vaskio (Peikkiä yhtä jäljessä) sekä Jacob Nyman (kaksi jäljessä). Petri Isola oli lähes varma finaaliyllättäjä, ennen kahta viimeistä reikää 3. sijalla. Vitonen ja kuutonen Meilahden kirotuilla rei'illä 1 ja 2 osoittivat kuitenkin tietä alaspäin ja turmioon. Elämä on kovaa.

Loppujen lopuksi finaalipaikka jaettiin Mikko Laakson ja Henrik Londenin välillä eli molemmat pääsivät Sunnuntain loppukilpailuun, jossa siis näin olisi kuusi miestä. Alkumöhläyk­sistä huolimatta persoonalliset Mikko ja Henrik ansaitsivat jatkopaikkansa. Loasta ja mudasta pojat sinnikkään määrätietoisella golfailulla riskejä ja työtä kaihtamatta taistelivat omaksi ja suuripäisten yleisömassojen riemuksi paikat liitokiekkoilun unohtumattomien joukosta.

Naisten kilpailun 3. kierroksella kokenut frisbee-golftähti Tuija "Tumba" Kohonen sivusi Maini Schildt'in Meilahden radan ennätystä 28 (1 yli) ja nousi selvään johtoon. Seuraavana oli itse Maini, ja muutoin tilanne pysyi ennallaan, mitalisijoilla Suomen naisedustajat Helsingborgin MM-kisoissa.

Jos lauantaina aurinko oli iltapäivällä vain hieman pilkistänyt, valkeni sunnuntai tosi ankeana. Sateenvarjojen vilahdellessa siellä täällä alkoivat Kiekkogolfin SM-loppukilpailut märässä Sibeliuspuistossa.

Heti alkuun Timo Vaskio heitti elämänsä ensimmäisen rollerin, vieläpä suoraan korille. Birdien turvin Vana nousi Peikon kanssa tasoihin. Vähitellen erityisen lahjakkaasti lähestyvä Vaskio vakiinnutti otettaan kärjessä ja vasta pituusreiällä 7 Jyrki Kaivola vetäisi pullaputilla kakkosen ja meni johtoon. Sibeksen lopussa salskea bloodiini Jyrki oli number one, seuraavina Vaskio ja Laakso yhden pisteen jäljessä. Biorytmit olivat sekaisin, kun surkeasti lähestyneet Peikko, Londen ja vanhempi Nyman jäivät yhä kauemmas mitalinkiillosta.

Meilahden 1. reiällä Suomen MM-toi­vo Mikko "Goljat" Laakso vihdoin nousi kärkeen Jyrki "Powerhouse" Kaivola ja Wana "Walkman" Vaskio tiukasti jäljessä. Jyrki missasi putin kolmosreiällä ja niin SM-finaalista oli tuleva kahden juniorin henkevä kaksinkamppailu. Mikko oli teesi, Vaskio antiteesi -heidän hahmojensa ristiriitainen yhdistelmä muodosti korkeimman liitokiekkoilullisen totuuden, synteesin. Pojat pysyttelivät varsinaisen kisan loppun asti tasoissa, vaikka molemmilla oli mahdollisuudet irtiottoon. Jyrkillä oli lopussa kahdesti varma birdie-putin paikka, mitkä hän yleisön rytmikkään "her-mot, hermot" -kannustushuudon säestämänä mokasi liian matalaksi ja sai näin tyytyä pronssipokaaliin.

Naiset livauttelivat samaan tahtiin kuin aiemmin kisassa, Tumba selvässä johdossa ja Maini ja Tuija kärkkymässä muita sijoja kärjessä. Ilman yllätyksiä oli tämä myös lopputilanne. Näin naisten ultimakapteenitar Tumba Kohonen valloitti jo kolmannen Suomen kiekko-golfmestaruuden putkeen.

Miesten mestaruus ratkaistaisiin sudden life'lla eli äkkilopulla Meilahden reiältä 1 alkaen. Vaskion aloitusheitto jäi lyhyeksi, joten hän lähestyi ensin. Kaunis liito lOO-muottisella lähes varmaan puttipaikkaan kanervikkoon viitisen metriä korin sivulle. Nyt katseet kohdistuivat upsidedown-heittoon valmistautuvaan Mikko Laaksoon. Mikko keskittyi pitkään syvään hengittäen, taivutti jäntevän lihaksikkaan vartalonsa kuin jousen ja laukaisi voimakkaan äännähdyksen saattelemana Aeron halki ilmojen. Tarkka apsi putosi aivan korin viereen, mutta pahaksi onneksi se kimmahti jyrkänteestä alas ja pusikkoon. Toppelundin ylpeys Timo Vaskio puttasi varman kolmosen koriin ja valtasi kahden juniorimestaruuden jatkoksi miesten sarjan mestaruuden. Onneksi olkoon voittajat ja kiitos kaikille mukana olleille.


TULOKSET:

MIEHET:

1) Timo Vaskio, Floyd 115, 174 sd

2) Mikko Laakso, Team 117, 174 sd

3) Jyrki Kaivola, Team 115, 175

4) Jacob Nyman, Goldeneye 116, 176

5) Henrik Londen, Goldeneye 117, 177

6) Peik Johansson, Team 114, 178

-----------------------

7) Seppo Nieminen 118

Georg Nyman 118

Kari Vesala 118

10) Petri Isola 119

11) Jouni Peltola 128

12) Harri Holma 131

13) Kari Hännikäinen 132

14) Ukko-Pekka Louhivaara 133

15) Kari Miettinen 138

16) Olli Visamo 139

17) Mikeal Hästbacka dnf

Petri Budde dnf

Mika Latvasalo dnf


NAISET:

1) Tuija Kohonen, Hesa 65, 128, 194

2) Maini Schildt, Team 64, 132, 207

3) Tuija Jääskeläinen, Team 78, 151, 224

4) Jutta Kohonen, Hesa 79, 156, 241


Puttaustähti Jacob Nyman tiiaa Meilahden seiskareiältä. Jacki pelasi finaalin Meikku-osuuden hienosti 2 alle par'in. -kuva: Matti Hytönen, Frisbari 4/1985.

Miesten kiekkogolfin tämän vuoden Suomenmestari Timo Vaskio tähtää vieläkin korkeammalle. Takana kyylää Suomen MM-toivo Mikko Laakso. kuva: Matti Hytönen, Frisbari 4/1985.

Suomen mestarin Timo Vaskion haastattelu 27.4.2021:

Koska, missä ja miten aloitit frisbeegolfin?

Kahdeksankymmentä-luvun alussa pelasin monipuolisesti kaikkia frisbee lajeja pois lukien freestyle. Suurin intohimoni oli hallita kaikki lajit ja tavoitella yleismestaruutta. Vahva ultimate tausta ja muutenkin liikunnallinen elämäntyyli antoivat kovan kunnon, joka auttoi keskittymään frisbee golfissakin aina radan loppuun asti. Aloitin lätyn heiton 1978 kun siskoni toi minulle Ruotsista lahjaksi ensimmäisen frisbeeni World Class 119g. Rakastuin kiekkoon välittömästi. Asuin siihen aikaan Toppelundissa Espoon Haukilahdessa. Lähipihoilta löytyikin nopeasti muita lätyn heittelijöitä: Pasi Pesonen, Junnu Rinne, Klaus Koikkalainen ja Ville Vallinoja. Näitten herrojen fribailua katsellessa ja ultimatea heidän kanssaan pelatessani mieleeni tuli ajatus. Koko frisbee urheilu vaikuttaa sika kivalta ja tätä voisi ehkä tehdä vähän ammattiurheilijamaisemmin. Olin nuorempi, pienempi ja heiveröisempi kuin edellä mainitut ja tarvitsin jonkin erikoistaidon pärjätäkseni heille ja muille. Päätin että opettelen kaikki lajissa tarvittavat heitot erittäin hyvin. Päätös oli hyvä ja sen toteuttaminen on kantanut hyvin eri  kohdissa pitkää friba-uraani.

Olet menestynein Suomlainen liitokiekkoilija (esim. eniten yksilölajien SM-mitalleja, lukemattomia ultimaten arvokisamitalleja), mutta kunka paljon harjoittelit frisbeegolfia kisohin ja miten?

Frisbee golfia harjoittelin lähinnä Toppelundin asukaspuistossa ja maaleina toimivat puut, lyhtypylväät ja roskikset. Naapurit ja talonmies eivät aina tykänneet loputtomasta harjoittelustani koska aina välillä lipsahti ja kiekko osui ikkunaan tai löytyi naapurin parvekkeelta. Talonmies oli välillä niin äreänä, että hän koitti ajettavalla ruohonleikkurilla ajaa kiekkojeni päältä murskaten ne silpuksi. Toppelundissa harjoittelin tarkkuutta ja golfia päivittäin. Lisäksi kävin Floydin kanssa ultimate-treeneissä 3 kertaa viikossa. Pikkuhiljaa heittoihin tuli sellainen rutiini ja monipuolisuus, että uskalsin osallistua myös miesten frisbeegolfin SM-kisoihin.

Vuoden 1985 friba golfin SM-kisoihin harjoittelin pääsääntöisesti pelaamalla ultimatea, treenaamalla tarkkuutta ja pituutta sekä Toppelundissa golffasin puihin. Minulla oli kyllä frisbee kädessä päivittäin, mutta aika harvakseltaan kävin kiertämässä golf-ratoja missä olisi oikeat korit.

Sinua pidettiin erityisesti mestarillisena lähestymisheittojen taitajana, kerro siitä.

Olin aina tykännyt world class 165G kiekosta ja kun sillä pelattiin ultimateakin niin kiekosta muodostui minulle lähes käden jatke. Moni fribagolffaaja katsoikin minua vähän ihmeissään, kun aika usein lähestymisheittoni hoitui tuolla kyseillä kiekolla ja vielä ihan kelpo tuloksin. Näin oli pakko ollakin koska harjoittelin puttia lähinnä puihin ja roskiksiin, joten golf-koriin puttaamisessa olin muita kärki golffaajia jäljessä. Minun piti saada lähestymisheitto max 7 metrin päähän korista, jotta voisin riittävän suurella todennäköisyydellä saada putin sisään. Mikko, Peik, Käppi, Jacki ja muut kilpakumppanit puttailivat sisään paljon kauempaakin. Pitkään taktiikkani olikin: ok. Avausheitto, loistava lähestyminen korin viereen ja varma putti. Tällä taktiikalla pärjäsi aika pitkälle, mutta SM-kisa voittoihin asti se ei aina ihan riittänyt. Minun piti ottaa repertuaariin myös pitkä aloitusheitto ja tavoitella mahdollista birdietä. Tämä tietysti lisäsi virhemahdollisuutta, mutta pikkuhiljaa pitkään aloitusheittoonkin muodostui tarpeeksi kova rutiini niin että riski saatiin hyväksyttävälle tasolle ja birdieitä alkoi tulla pidemmilläkin reiillä ja välillä jopa ilman World Class 165G kiekon palveluksia.

Millä kiekoilla pelasit vuoden 1985 kisoissa ja miksi? Bägi?

Bäginä luotin aina reppuun. Reppu mahdollistaa sen, että kädet ja katse olivat vapaana/valppaana tarkkailemaan rataa. Radan lukeminen ja oikean kiekon/heiton valinta oli erinomaisen tärkeä taito jos aikoi pärjätä kisoissa.

Voitit vuoden 1985 ja 1988 Suomen mestaruudet ratkaisupelissä (sudden death). Miksi olet parhaimmillaan juuri tiukoissa ratkaisupaikoissa?

Mitä tiukempi kisa sitä enemmän nautin pelistä ja oma tasoni nousi sitä mukaa kun peli koveni. Monesti kävikin niin että ensimmäisen kierroksen jälkeen en ollut ihan terävimmässä kärjessä koska kierros meni osittain rataan tarkemmin tutustuessa ja oikeita heittovalintoja pohtien. Toisella kierroksella asiat alkoivat loksahdella paikoilleen ja nousin kisojen terävimpään kärkeen haastaen muut kärkiheittäjät. Tällainen nousujohteinen kisataktiikka oli minulle mieluinen ja antoi paineita muille.

Kisoissa pelattiin Meilahden ja Sibeliuspuiston radoilla. Kerro meille Sibeliuspuiton radasta.

Vuonna 1985 tämä taktiikka ei kuitenkaan toiminut koska kisaa pelattiin kahdella eri radalla, Meilahdessa ja Sibeliuspuistossa. Tällä kertaa piti onnistua heti alussa ja molemmilla radoilla. Sibiksessä kuvaan tulivat vahvasti myös rollerit joita Meikussa ei pystynyt käyttämään ollenkaan. Sibiksessä oli myös vesiesteitä ja paljon avoimempaa maastoa kuin Meikussa. Lisämausteensa toi myös Sibelius-monumentti, tuo kuuluisa turistikohde, joka toi puistoon paljon katsojia. Tämä kaikki teki Sibiksestä monipuolisen ja hienon frisbeegolf-radan, missä pelaaja sai käyttää kaikkia heittoja ja koko osaamistaan. Kun kisassa pelattiin vielä 3 reikää puihin ja vain 6 koreihin olin luottavainen ja tiesin että suosikkikiekkoni World Class 165G pääsee oikeuksiin. Kilpailu oli tasaista, kovaa ja rehtiä. Tilanteet vaihtelivat, kun ennakkosuosikit tötöilivät alussa mutta onneksi skarppasivat ja pelasivat itsensä finaaliin. Finaali oli juuri niin tiukka ja tasokas kun sen pitääkin olla ja huipentui Sudden Death ratkaisuun Meikun legendaarisella ykkös-reiällä. Laakso vastaan Vaskio. Totesin ennen ratkaisevaa aloitusheittoa itselleni: paineet ovat molemmilla kovat, joten nyt mennään peruskamalla eli ok aloitusheitto, loistava lähestyminen ja varma putti. Taktiikka toimi ja tällä kertaa vedin pidemmän korren Mikon upsin rollatessa pusikkoon. Kiitos kaikille finaalivastustajille loistavasta seurasta ja kovasta kisasta.

Mitä sait palkinnoksi kisoista?

Palkinnot olivat tuohon aikaan tyyliä kunniakirja tai golf-kiekko. Tällainen tunnustus oli aina mukava saada kisoista, jos oli sen ansainnut.

Suosikki frisbeegolfratasi ja koska Timo nähdään seuraavan kerran frisbeegolfkisassa?

Fribagolf-ratoja on nykyään paljon ja monenlaisia. On Meikun kaltaisia puisia ja kallioisia ahtaita ratoja, jotka vaativat hyvin tarkkaa ja kurinalaista heittämistä. On Sibiksen kaltaisia upeita laakeita puistoratoja, joissa voi tehdä hyvinkin erilaisia heittovalintoja rollerista upsiin ja kaikkea siltä väliltä. Itse tykkäsin eniten monipuolisista radoista missä hyvän tuloksen tekemiseen vaadittiin monenlaisia ratkaisuja ja menestyäkseen piti hallita koko liitokiekkourheilun laaja heittorepertuaari. Tullisaaren puistomainen fribagolf-rata on minulle ehkä se mieluisin. Nykyään keskityn lähinnä beach ultimateen ja GGM maajoukkueen valmentamiseen. Lisäksi kisaan kerran vuodessa Liito-orava frisbee-golf kisoissa Vanhan Myllyn puistossa, Herttoniemessä. Siellä on erinomaisen mukava tavata monia lajilegendoja ja kisata herrasmies-hengessä maalitauluna puut, kuinkas muutenkaan. Sen verran on tullut vuosien varrella heitettyä fribaa, että heittokäteni ranteessa on lääkärin diagnostisoima kuluma (kilsat täynnä) joka ajoittain haittaa kovastikin kilpailullista heittämistä. Rannehuolet ovat aiheuttaneet, sen että minua ei viime vuosina ole näkynyt frisbee golf-kisoissa. Frisbee ja kaikki sen upeat lajit ovat minulle rakkaita, joten tämä ei tarkoita sitä ettemmekö voisi jatkossakin aina silloin tällöin tavata golf-kierroksen merkeissä. Laita rohkeasti viestiä jos haluat heittää kierroksen pääkaupunkiseudulla.

Kuvassa: Timo Vaskion suosikkikikiekot