TURKU TERROR

Tämä Aleksi Grymin ja Juha Jokisen kirjoittama Turku Terrorin historiikki vuodelta 2005 on luettavissa alkuperäisessä muodossaan Internet Archiven arkistoimana. Internet Archivesta puuttuva neljäs osa on saatu Aleksi Grymin arkistoista.

Esivarhainen kausi 1994–1995 (kirjoittaja: Aleksi Grym)

Vuonna 1994 Turkuun muutti opiskelemaan kolme nuorta miestä, joilla oli yhteinen probleema. Tamperelainen Mika Nyyssönen oli Paul Brownin opeissa harrastanut ultimatea parin vuoden ajan, ja oli nyt uudessa kotikaupungissaan vailla joukkuetta. Saman kohtalon kokivat Yhdysvaltain länsirannikolta kotoisin oleva Kevin Whitty ja viidennen polven tsadilainen Jukka Virtanen. Kohtalo, apunaan tamperelaistunut Paul Brown ja vaasalainen Jukka Vieri, saattoi nämä miehet yhteen.

Vuoden 1994 syksyllä ei vielä päästy varsinaisesti pelaamaan kuin muutaman kerran. Aurajoessa ehti virrata paljon vettä, ennen kuin Turusta löytyi sopiva harjoitushalli sekä riittävästi uusia harrastajia. Perustan loivat Turun normaalikoulun iso sali, jonka koulun lehtori Pertti Helin siunasi liitokiekolle, ja joka vielä tänä päivänä toimii Terrorin historiallisena pyhättönä, sekä muutamat uudet aktiivipelaajat, joista erityisesti Maija Niemisestä oli tuleva naisten joukkueen kantava voima pitkäksi aikaa.

Terrorin esivarhainen kausi huipentuu keväälle 1995, jolloin joukkue rekrytoi sen seuraavien vuosien avainpelaajat ja osallistu ensimmäiseen turnaukseensa, Tampereen talviturnaukseen. Tuossa turnauksessa seura saa myös nimensä. Hervantalaisessa pukuhuoneessa Kevin päivittelee ääneen, että Suomessa ultimatejoukkueilla on keskimäärin varsin väsyneitä nimiä. "Meidän seurallamme pitäisi olla sellainen nimi, että se erottuu muiden joukosta olemalla vähän räväkämpi. Se voisi olla vaikka --, tai --, tai vaikkapa Terror." Viisi minuuttia myöhemmin Paul Brown tulee kysymään millä nimellä aiomme esiintyä turnauksessa. Jukka vastaa spontaanisti "Terror", ja niin nimi syöpyy seuramme marmoritauluun kenties ikuisiksi ajoiksi.

Esivarhaisen kauden legendaarisia kasvattejamme ovat mm. Harri Lammi, Jari Uski ja Miikka Heino.

Varhainen kausi 1995–1997 (kirjoittaja: Aleksi Grym)

Vuosi 1995 jatkuu seuratoiminnan perusteita luoden. Harjoittelemassa käydään viikottain, mutta pelaajia ei vielä ole riittävästi varsinaisen seuratoiminnan käynnistämiseen (puhutaan ehkä 10 pelaajasta). Jukka ja Mika pelaavat SM-sarjaa vanhoissa joukkueissaan ja yrittävät keinolla millä hyvänsä haalia lisää turkulaisia opiskelijoita lajin pariin.

Paras saalis käy Turun kauppakorkeakoulussa, jossa haaviin tarttuu peräti toistakymmentä vonkaletta. Lääkiksestä ja Norssista löytyy niinikään muutama innostunut sonni, ja niin muodostuu seuraavien vuosien ydinryhmä. Tämän rekrytointierän kasvattejamme ovat sellaiset paikalliset kuuluisuudet kuin Konstantin Laakkonen, Joni Lehtonen, Sami Oinas, Harri Taro, Elina Teinilä, Karin Blomqvist, Sari Huovinen ja Ismo "Gizmo" Heiskanen.

Vuonna 1995 Turku osallistuu ensimmäisen kerran NSUT:hen sijoittuen sekä naisten että avoimessa sarjassa viimeiseksi.

Vuonna 1996 käynnistyy Turku Terrorin junioritoiminta. Mika ja Jukka ovat vuoden aikana pitäneet parikymmentä demoa Turun kouluissa, ja tulosta alkaa syntyä. Seuran harjoituksiin ilmestyy kaksi 14-vuotiasta tytöntylleröä, jotka suorastaan vaativat saada oppia kaikki lajin salat. Ja hehän oppivat. Idan ja Reetan myötä junioritoiminnasta tulee hiljalleen yksi seuratoimintamme kulmakivistä.

Vuonna 1997 junioritoiminta tuottaa lisää muhkeita hedelmiä, kun Kupittaalla kiekkoa lämivät luokiolaispojat Asmo Soinio, Juha Jokinen ja Mikko Hongisto päättävät kokeilla lajia tosissaan.

Talvella 1996–1997 Turku Terror osallistuu ensimmäisen kerran SM-sarjaan. Joukkue sijoittuu avoimen sarjan II-divisioonassa toiseksi viimeiselle sijalle.

Vuosi 1997 on hyvä vuosi Terrorille. Pelaajia on enemmän kuin koskaan aiemmin (kolmisenkymmentä), useisiin turnauksiin saadaan joukkue kasaan, ja myös Terrorin kuuluisa bilekulttuuri on jo täysissä voimissaan. Vuosi huipentuu NSUT:hen. Vaasa ilmoittaa, että sillä ei ole resursseja järjestää Suomen vanhinta ja kuuluisinta turnausta. Tämä harmittaa kovasti uusia turkulaisia pelaajia, joille nimenomaan luvattiin vuoden paras turnaus ja parhaat juhlat Vaasan legendaarisessa turnauksessa. Terror näkee tilaisuutensa tulleen, ja päättää pika-aikataululla järjestää ensimmäisen oman turnauksensa. NSUT pidetään tällä kertaa Turussa. Aikataulu huomioon ottaen turnaus on menestys. Paikalle saadaan 6 naisten joukkuetta ja 7 avoimen sarjan joukkuetta. Finaalissa kohtaavat Uppsala ja Poli, joiden pelaajistot koostuvat lajin suomalaisista ja ruotsalaisista huippunimistä. Lieneekö mikään muu yksittäinen tapahtuma kuin tuo finaaliottelu saanut aikaan niin paljon innostusta lajia kohtaan Turussa...

Ensimmäinen dynastia 1997–2000 (kirjoittaja: Aleksi Grym)

Vuoden 1997 NSUT-turnauksen ansiosta Terrorin suhteet maan muihin seuroihin lähenevät, ja yhteistyötä syvennetään entisestään tietotaidon tuomiseksi uuteen liitokiekkokaupunkiin. Terrorin juniorit hakevat kansainvälistä kokemusta Tukholman Summer Games -tapahtumasta, ja naiset lyöttäytyvät yhteen vaasalaisten kanssa osallistumalla yhteisellä Länsirannikon joukkueella SM-sarjaan.

Seuran jäsenmäärä saavuttaa kriittisen massan ja uusia pelaajia rekrytoidaan jatkuvasti lisää samalla kun vanhempia kasvatteja treidataan pääkaupunkiseudulle. Muutamien pelaajahankintojen myötä (Paavo Häikiö: EUC -> Terror, Petri Kanervo: Vaasa Thunder -> Terror, Simon Arens: Bayreuth Scheibletten -> Terror) miesten joukkueen kokoonpano vakiintuu vuoden 1998 aikana, mikä mahdollistaa aiempaa systemaattisemman harjoittelun ja yhä ylevämmät tavoitteet. Joukkue alkaakin määrätietoisesti tavoitella SM-sarjapaikkaa. Nuori joukkue pelaa ensimmäisen kansainvälisen turnauksensa Ruotsin Gävlessä ja nousee vuonna 1999 ilmeisen pysyvästi SM-sarjaan.

Vuosi 1999 on Terrorille merkittävä. Kesällä Terror järjestää yhdessä Porin liitokiekkoseura Mustavariksen kanssa ensimmäisen Yyteri beach ultimate -turnauksen, jonka voittopokaali on nykyään yksi Suomen halutuimpia palkintoja. Turkulaisia pelaajia lähtee ensimmäisen kerran kansainväliseen arvoturnaukseen, kun Konsta, Petri ja Jukka liittyvät HUT:n mixed-joukkueen vahvuuteen Skotlannin MM-kisoissa. Kisojen jälkeen viimeinenkin seuran kolmesta perustajajäsenestä, Jukka Virtanen, lähtee maailmalle, eikä hänen nimeään enää sen koommin nähdä Terrorin aikakirjoissa. Seuratoiminta on nyt seuran omien kasvattien, Konstantin Laakkosen ja Jouni Kukkosen, harteilla. Seurasta tulee rekisteröity yhdistys. Aikakausi, jota antropologit kutsuvat Terrorin ensimmäiseksi dynastiaksi, huipentuu neljänteen sijaan SM-sarjassa talvella 2000, Yyterin voittoon kesällä 2000 ja NSUT:n voittoon syksyllä 2000.

Toinen dynastia 2001–2005 (kirjoittaja Juha Jokinen)

Historian linjat ovat enemmän tai vähemmän aina pakottamalla tehtyjä suuntaviivoja, kun normaali elämä pysyy suuristakin mullistuksista huolimatta yleensä aika normaalina. Aamuisin on herättävä, työt ja koulut on hoidettava ja treeneissä on harjoiteltava. Aina välillä on kehitettävä myös hauskoja bileitä ja luotava uusia insidereita. Ja joskus on ilmaa puhdistettava myös riitelemällä.

Terrorin miesten sisäkaudet 2000–2001 ja 2001–2002 eivät tuoneetkaan joukkueelle uudestaan paikkaa neljän parhaan joukossa. Molempina kausina joukkue jäi viidenneksi tippuen juuri finaalipelien ulkopuolelle. Pientä ilonaihetta toi kuitenkin Konstantin Laakkosen sijoittuminen pistepörssissä toiseksi kaudella 2000–2001. Miehet kuitenkin huomasivat potentiaalinsa ja ymmärsivät huipun olevan kuitenkin harjoittelulla saavutettavissa. Pikku hiljaa aikaisemmin yhteistreeneinä vedetyt harjoitukset eriytettiin miesten eli ns. äijien treeneiksi ja naisten eli ns. tyttöjen harjoituksiksi. Antropologit ovat löytäneet pientä närää eräissä joukkueen naispelaajien lausunnoissa kyseisten toimenpiteiden aikana.

Jos kaudet 2000–2002 olivat rankkoja miehille, olivat ne erittäin vaikeita naisjoukkueelle. Nuoret sankarittaremme lähtivät kokeilemaan siipiään kuka minnekin puolelle maailmaa ja naiset eivät saaneet lainkaan omaa joukkuetta kasaan kesä- ja talvikaudelle 2001. Naiset yhdistivätkin kyseisinä kausina voimansa Vaasan naisten kanssa. Suurin käänne naisjoukkueelle oli kuitenkin Vaasan duracell-pupun, Mikko Kaakisen, siirtyminen Turun huomaan. Mixu toi taitavan ja teknisen osaamisensa sekä miesten käyttöön että jaksoi lähteä valmentamaan naisia ja auttamaan joukkueen pelaajamäärän nostamisessa. Naisten joukkue nostikin pikku hiljaa statustaan huomattavasti. Kaiken tämän tohinan keskellä Mixu onnistui myös perustamaan Turkuun kiekkogolf-seura 7k:n. Apurinaan vaasanturkulaisella oli kuitenkin Konstantin Laakkosen värväämä, suuren liitokiekkoilukärpäsen puremaksi joutunut Juho "Zei" Rantalaiho. Superatleettinen juniori kun oppi vähitellen ultimaten, frisbeegolfin kuin freestylenkin salat ollen kenties joukkueemme ensimmäisiä l'uomo universaleja, mitä tulee liitokiekkoiluun.

Talvikaudella 2002 Terror taisteli tiensä avoimen sarjan pronssiotteluun. Tiukka kausi ei huipentunut mitaliin, vaan kokeneempi HUT vei pronssipelin selkein numeroin. Joukkue sai kuitenkin lisää uskoa oikeaan suuntaan menosta. Talvikausina pieni materiaali pystyi kurkottamaan kohti mitaleja, mutta kesällä suurten seurojen materiaalin suuruus ajoi joukkueen yli. Kesällä 2002 Jouni Kukkonen ja Konstantin Laakkonen liittyivät Sipoon Odd Starseihin päästäkseen pelaamaan Havaijille seurajoukkueiden MM-kisoihin. Terrorin miesjoukkue kutistui siis minimiin ja turnauksista oli tuleva hikisiä. Historioitsijan mieleen on jäänyt eräskin yli kaksi tuntia kestänyt yhdeksällä pelaajalla pelattu ottelu 30 asteen helteessä. Pieni materiaali tuo kuitenkin jotain etuja; kentällä pelaavat oppivat väkisinkin kantamaan vastuuta.

Hallinnollisesti Laakkosen ja Kukkosen vetäytyessä hallitusvastuusta hallituksen välivuosien pj:ksi nousi Juha Jokinen 2001 ja vuonna 2002 Mikko Kaakinen. Uusista pelaajista hallitustoiminnan uudelle tasolle nosti vuonna 2001 peliuransa aloittanut Juho Särkilä, vuosien 2002–2004 rautakansleri.

Naisjoukkue kokosi pikku hiljaa uusia pelaajia ja juniorityö tuotti vähitellen tulosta. Valmennusvastuusta vähitellen luopunut Mikko Kaakinen jätti kesällä 2004 valmennuksen Ida Similän ja Riikka Suuripään huomaan.

Talvikaudella 2003–2004 miesjoukkueen pitkä työ toi ensimmäisen hedelmän: SM-pronssi tuli värikkään kauden jälkeen. Pronssiottelussa kaatui Espoon Discus. Kaudella suuret joukkueet (Liquidisc ja Sipoo) olivat kuitenkin jääneet edelleen voittamatta. Sisäkaudella tapahtui ilmeisesti Suomessa vakavin ultimatessa tapahtunut onnettomuus; vaarattomalta näyttäneeltä törmäystilanteessa Jouni Kukkosen munuainen repesi ja mies oli sairaalassa useita päiviä. Vasta pronssiottelussa Jouman päästi itsensä irti tehden voittomaalin. Lieneekö kyseessä enne..

Jos talvikausi 2003–2004 toi menestystä miehille, naiset taistelivat säilymisestä SM-sarjassa. Taitotaso ei tullut esille tärkeissä peleissä, vaan kokeneemmat joukkueet pudottivat naisjoukkueen SM-sarjasta. Vauhtia lähdettiin hakemaan kuitenkin tiukalla asenteella. Kesäkaudella naiset hakivatkin parhaimman sijoituksensa sijoittuen SM-sarjassa viidenneksi ja talvikaudella 2004–2005 naisten ykkösjoukkue kuittasi SM-sarjapaikan takaisin itselleen tyylikkäästi.

Kesä 2004 ei hevin unohdu kenenkään turkulaisen eikä suomalaisen pelaajan mielestä. Aleksi Grym väläytteli 2000-luvun alussa, että Turkuun pitäisi saada isot arvokisat. Sarvesta härkää, sanasta miestä; ultimaten maajoukkueiden MM-kisat pelattiin 31.7.–7.8.2004 Suomen Turussa. Työmäärän suuruutta on vaikea kuvailla; kisojen onnistumiseen tarvittiin satojen vapaaehtoisten panostus. Työmäärä oli valtaisa myös kisaorganisaation johdolle: Aleksi Grym toimi turnausjohtajana sekä Jouni Kukkonen ja Juho Särkilä eri osa-alueiden johdossa. Erilaista työtä tekivät useat kisoihin tähdänneet pelaajat: Juha Jokinen ja Konstantin Laakkonen pelasivat miesten maajoukkueessa, Juho Rantalaiho, Kristian Karru, Aleksi Nuora ja Niko Littunen poikien maajoukkueessa ja Aleksi Grym ja Jouni Kukkonen masters-maajoukkueessa.

MM-kisojen vaikutus oli valtava: Turun alueen viikon tehopommitus ultimaten osalta ei jäänyt huomaamatta yleisöltä. Terrorin alkeiskurssit olivatkin todella täynnä syksyllä. Puistoon kävelylle mennessään ei myöskään voinut olla törmäämättä erilaisiin peliporukoihin. Kokemusta oli karttunut myös eri pelaajille, jotka olivat päässeet maajoukkuerinkeihin harjoittelemaan. Tietoa sovellettiin eri tavoin omissa harjoituksissa.

Talvikauteen 2004–2005 miehet lähtivätkin uudella innolla. Joukkue oli pieni mutta kunnoltaan kova. Kokemusta oli haettu jo useista kansainvälisistä turnauksista (Adventspokal 2003, 2004 ja Vintertrofen 2003–2005). Pelitapaa oli hiottu usean vuoden ajan joukkueelle sopivaksi ja puolustukset räätälöity vastustajajoukkueiden mukaan. Ensimmäiset pelit kaudella muodostuivatkin ratkaiseviksi. Voittamaton Sipoo Odd Stars kaatui avausottelussa Turun noustessa häviöasemasta voittoon. Seuraavana päivänä Espoon Liquidisc joutui myös nöyrtymään ensimmäisen kerran sisällä. Finaaliin Aura eteni vain viimeisen pelinsä toiselle finalistille eli Liquidiscille hävinneenä. Lauantaina 2.4.2005 pelatuissa finaaleissa Terror vyörytti voiton avoimen sarjan finaalissa. Pelissä tuli esille vuosien työ: peruspeli oli kunnossa, joukkueella oli halu voittaa ja henkisesti pelaajat olivat tottuneet pelaamaan tiukkoja pelejä. Kun päälle lisätään vielä tiukoissa paikoissa onnistuneet yksilöt, ensimmäinen pääkaupunkiseudun ulkopuolinen mestaruus tuli Turkuun.

Juniorityö on Terrorissa ollut toisen dynastian aikana kovemmassa kurssissa kuin aikoihin. Tuloksena on ollutkin useita SM-mitaleja juniorisarjoissa. Juho Rantalaiho ja Niko Littunen eivät omana junioriurallaan kultaa saavuttaneet, vaikka talvella ja kesällä 2004 finaaleissa pelasivatkin. Juniorityö on kuitenkin tuottanut uuden sukupolven, joka samaisena 2.4.2005 lauantaina korjasi SM-kullan Pasilan urheilutalossa. Valtteri Niittynen, Tatu Airikka, Iiro Tainio, Pekka Niemeläinen, Aleksi Härkönen, Antti Asikainen, Olga Rentto ja Aleksi Nuora hoitivat finaalissa Lahden ei ehkä varmasti mutta ainakin jännittävien käänteiden jälkeen pistein 14–13. Juniorityön laadusta kertoo talven joukkueiden määrä: Turusta lähetettiin kolme joukkuetta juniori-SM:iin. Juniorityöstään niin pelaajana kuin valmentajana Juho Rantalaiho palkittiin Suomen Liitokiekkoliiton vuoden 2004 juniorina.

Toinen dynastia nosti Terrorin Suomen ultimaten huipulle, mutta seuratoiminta on edelleen säilyttänyt perusperiaatteensa. Hyviä ystävyyssuhteita on rakentunut niin mies- kuin naispelaajien välille ja biletyskulttuuri ei ole hävinnyt määrätietoisen harjoittelun alle. Terrorin yhteishenki on säilynyt, mistä on ollut osoituksena jokavuotiset pikkujoulut ja kevätjuhlagaalat sekä useat lyhyemmän varoitusajan juhlat. Hyvänä esimerkkinä mainittakoon talven 2003 Mr Playgirl Åbo -kilpailu, jonka voitti itseoikeutetusti Eero "Eros" Lundén. Terror juhlistaakin keväällä 2005 kymmenen vuotta kestänyt taivaltaan juhlagaalan merkeissä.

Perustajajäsenien työ ei ole valunut hukkaan. Avoimen ja juniorisarjan hallitsevan Suomen mestarijoukkueen lisäksi Turku Terror pyörittää tasaiseen tahtiin alkeiskursseja, demoja ja junioriharjoituksia. Avoin edustusjoukkue osallistuu myös ensimmäisen kerran seurajoukkueiden EM-kisoihin kesällä 2005. Haasteita siis riittää myös tulevaisuudessa, niin kotimaassa kuin ulkomailla. Hyvän yhteishengen ja fiksujen yksilöiden varaan on hyvä rakentaa myös tulevaisuudessa!

MiehetNaiset
Talvi 2000-015., Konsta pistep. toinen6., kuitenkin y-loppus.
Kesä. 20016.naisilla ei joukkuetta
Talvi 2001-025.naisilla ei joukkuetta
Kesä 20026.6. (viimeinen)
Talvi 2002-034, Konsta pistep. toinen (77 pojoa)9. , Ida a-loppusarjan pistep. kovin
Kesä 20034.6. Ida pistepörssin kahdeksas
Talvi 2003-043. Konsta pistep. I (12 ottelua, 104p)
Jenkki II
9.
Kesä 20044.5.
Talvi 2004-051., Konsta pistep. I, Jenkki IISM-noususarjan 2.