30-VUOTIAS LELU

Tekijä: Olli Visamo Lähde: Frisbari 3–5/1987

Kolmekymmentä vuotta sitten eli 1957 Wham-O esitteli Frisbeen, oikeastaan kiekko tunnettiin aluksi nimellä Pluto Platter. Nimi oli saanut vaikutteita ufoista, jotka herättivät 1950-luvulla valtavaa mielenkiintoa Yhdysvalloissa. Vasta vuonna 1959 muutettiin nimeksi Frisbee, kiekon malli säilyi samana. Kolmen vuosikymmenen aikana on "joutavasta" vapaa-ajan lelusta kehittynyt urheiluväline,  ja "villitys" on levinnyt ympäri maapalloa.

Historia

Aivan varmaa tietoa frisbeen alkuperästä ei ole, mutta mitä todennäkoisimmin nimi on Frisbie Baking Companyltä. Frisbie Baking Co:n tuotteisiin kuuluivat mm. piirakat ja keksit ja tästä johtuu myös kahden koulukunnan synty, jotka ovat hieman eri mieltä frisbeen alkuperästä.

Piirakkavuokakoulukunta (The Pie-Tin School) väittää, että 20-luvulla Yalen opiskelijat huomasivat kuinka hauskaa on hyvän piirakka-aterian päätteeksi viskellä metallista vuokaa. Heittäjä varoitti vastaanottajaa huutamalla "frisbie". Uusi verbi frisbieing syntyi tarkoittamaan heittelyä.

Keksirasiakoulukunta (The Cookie-Tin School) väittää, että alkuperäinen frisbeen prototyyppi oli Frisbien sokerikeksirasian kansi. Yhdysvaltain taivaalla on nähty varmaankin vaikka millaisia esineitä. Eräs tarina kertoo heittelyvillityksen alkaneen 30-ja 40-lukujen vaihteessa, kun Hollywoodilaiset kameramiehet viskelivät filmipurkkien kansia ja kalifornialainen nuoriso heitteli kahvi-ja maalipurkkien kansia. Varmaankin näitä kaikkia esineitä on heitelty, mutta yleisimmin pidetään frisbeen esi-isänä ja nimen antajana Frisbien piirakkavuokaa.

Muovi

Ilman muovia ja Walter Frederick Morrisonia olisi metallisten vuokien heittely saattanut jatkua vaikka kuinka kauan, ja lautasen heittely ei olisi voinut saavuttaa nykyistä suosiota. Vuonna 1948 olivat ulkoavaruuden lentävät lautaset yhdysvaltalaisten erityisen mielenkiinnon kohteena. Fred Morrison ajatteli, miksei mielenkiintoa voisi muuttaa villitykseksi.

Ennen kuin Morrison oivalsi uusien mahdollisuuksien aineen, muovin sopivan tarkoitukseensa mitä parhaimmin, hän yritti parantaa piirakkavuoan lento-ominaisuuksia hitsaamalla vuoan reunaan metallirenkaan vakauttamaan lentoa. Yritys epäonnistui. Ensimmäiset muoviset Lentävät Lautasensa Morrison valmisti butyyli-stearaatti-sekoitteesta, joka oli hieman arka lämpötilamuutoksille. Kiekko oli hyvä niin kauan kun aurinko paistoi, mutta lämpötilan laskiessa kiekko muuttui hauraaksi, ja jos sitä ei saanut kiinni se saattoi hajota pieniksi sirpaleiksi. Kiekolla oli kuitenkin takuu, joka takasi uuden kiekon saannin, kunhan joka ainoa sirpale palautetaan. Morrison joutui kertomansa mukaan korvaamaan kolme tai neljä kiekkoa.

Eräillä messuilla Morrison esitteli "Lautasen ja näkymättömän langan". Morrison huuteli: "Tehkää tilaa näkymättömälle langallel" Yleisö siirtyi sivuun antaen tilaa Morrisonille ja hänen kaverilleen. Morrison jatkoi: "Näytän tällä kiekolla, että lanka on olemassa. Kiekko nimittäin liukuu lankaa pitkin kaverilleni." Yleisö katsoi suu ammollaan ja ihmetteli, mitä oikein tapahtuu. Hämmennyksestä toivuttuaan innostuneimmat halusivat ostaa uuden kiehtovan lelun. Morrison myi näkymättömän langan taalalla ja antoi lautasen kaupanpäälle.

Alkuperäinen Morrisonin Lentävä lautanen (accurate vane model) sai nimensä kuudesta kaarevasta spoileresta (vane), joiden tarkoitus oli parantaa nostovoimaa. Spoilerit toimivat kuitenkin vain teoreettisesti. Vaikka ne olisivat toimineetkin, ne olisivat vaikuttaneet vain vastapäiväkierteisissä heitoissa, mikä oli hieman omituista, sillä silloin tavallisin heitto oli rystyheitto ja useimmat ovat oikeakätisiä (myötäpäiväkierre). Nykypäivän kiekkoihin verrattuna Rotary Fingernail Clipper (Pyörivä kynsileikkuri), kuten Fred lautastaan myös nimitti, lensi suhteellisen surkeasti.

Vuonna 1951 Morrison muutti muotoilua, ja huomattavasti parantuneesta kiekosta tuli lopulta Wham-O:n legendaarinen Pluto Platter (platter = iso vati). Wham-O osti oikeudet ja muotin Morrisonilta 1955 ja aloitti "oman" Lentävän Lautasensa myynnin kaksi vuotta myöhemmin. Koska Wham-O:ssa oltiin vastahakoisia sijoittamaan rahaa Pluto Platterin markkinointiin, Lentävää Lautasta nähtiin vain satunnaisesti, ja se melkein unohdettiin, kun Wham-O:n hulavanne villitsi ihmisiä vuonna 1958.

Myynninedistämismatkalla 1959 Wham-O:n Richard Knerr ja Spud Melin kuulivat käytettävän lautasesta nimeä Frisbie. Knerr piti nimestä ja toivoi, että ennalta tunnettu ja tarttuva nimi tekisi lentävästä lautasesta menestyksen. Nimi muutettiin muotoon Frisbee ja rekisteröitiin tavaramerkiksi.

60-luku

40-ja 50-luvut olivat lentävän muovikiekon kypsymisaikaa. 1960-luvun alussa Wham-O:n varapuheenjohtaja Ed Headrick sysäsi Frisbeen todelliseen kasvuun. Hän halusi, että Frisbee olisi osa urheilua eikä vain lelu. Headrick perusti International Frisbee Associationin (IFA) ja jäsenhakemuksia alkoi tulvia välittömästi. Hän laati taitotestit, joiden avulla harrastajat pystyivät määrittämään oman taitotasonsa.

Vuonna 1965 Headrick haki patenttia parannetulle Frisbeelle (Professional Model), joka oli otettu vuotta aiemmin tuotantoon. Toivoen saavansa vakautta lentoon, Headrick oli lisännyt kiekon lentopintaan renkaat (Headrickin viivat), jotka ovat vielä nykyisissäkin malleissa. Renkaat todella paransivat lentoominaisuuksia ja useiden mielestä Professional mallin lento-ominaisuudet olivat erinomaiset.

60-luvun lopulla syntyi uusia lajeja ja järjestettiin paikallisia ja alueellisia kilpailuja. Esimerkiksi Ultimate sai alkunsa 1968. Kiinnostus frisbeehen oli valtava. Jopa Yhdysvaltain laivasto käytti lähes 400 000 dollaria kokeillakseen, voisiko Frisbeetä käyttää pitämään va-loraketteja kauemmin ilmassa, mutta Frisbee ei suostunut astumaan palvelukseen.

Yksi menestyksen varjopuolia oli Fred Morrisonin joutuminen kuulusteltavaksi, kun hänen epäiltiin syyllistyneen lahjusten vastaanottamiseen. Morrison oli Los Angelesin rakennustarkastaja ja tutkittaessa korruptiota kaupungin viroissa tutkijat huomasivat Morrisonin pankkitilin saldon epäilyttävän suureksi. Wham-O joutui osoittamaan, paljonko tekijänpalkkioita maksettiin Morrisonille.

70-ja 80-luku

Lajin voimakas kehittyminen ja leviäminen alkoi. Kiekot kehittyivät; uusia lajeja syntyi ja elinkelpoisimmat muokkautuivat edelleen; kilpailutoiminta vakiintui ennätyksiä rikottiin vuosittain; pelaajia ryhtyi ammattilaisiksi.

Helmikuussa 1970 Fidzi-saarten Yanuca-saarella julistettiin frisbee kansallisurheiluksi. Laji alkoi levitä Kalifornian ja Yhdysvaltain ulkopuolelle. Suurin osa Euroopan lajiliitoista on perustettu 70-luvun aikana. Suomen Liitokiekkoliitto ry aloitti nimellä Suomen Frisbee-liitto vuonna 1978.

Aluksi kehitystyötä parempien kiekkojen eteen teki pääasiassa vain Wham-O, mutta nykyisten erikoiskiekkojen kehittämisessä ovat muut yritykset (Innova, Discraft jne.) olleet merkittävässä asemassa. Vuonna 1970 Wham-O esitteli ison 150-grammaisen Master Frisbeen. Useat pelaajat pitivät kiekkoa sen koon (halkaisija 27,4cm) takia hankalana käsiteltävänä. Paranneltu Pro-malli julkistettiin 1971 nimellä All American. Samana vuonna esiteltiin Fastback ja kaksi vuotta myöhemmin liiteli taivaalla Super Pro. 70-luvun lopulla syntyi mullistava World Class-kiekkojen sarja (97 g, 119 g, 141 g ja 165 g). 80-luku onkin ollut erikoiskiekkojen (pituus, kiekkogolf, freestyle) kehittelyä.

Merkittävimpiä kilpailuja 70-luvulla olivat World Frisbee Championships-kisat Kaliforniassa Pasadenan Rose Bowl'ssa. Ensimmäisessä kisassa, joka käytiin elokuussa 1974, olivat kilpailijat pääasiassa pohjoisamerikkalaisia. Headrickin unelma alkoi muuttua todellisuudeksi. Tällä vuosikymmenellä on järjestetty EM-kisoja ja todellisia MM-kisoja sekä yksilö- että joukkuelajeissa vuosittain.

Koska IFA oli "kuollut", tarvittiin uutta kansainvälistä järjestöä, jonka tehtävänä olisi toimia eri maita yhdistävänä lenkkinä. Eri maiden lajiliittojen yhtymä World Flying Disc Federation (WFOF) perustettiin 1985. Yksi WFOF:n ansioita on liitokiekkoilun pääsy esittelylajiksi seuraavaan World Games-kisaan. Wor1d Games on kansainvälisen urheilujärjestöjen liiton (GAISF) organisoima kilpailu ei-0lympialajeille. WFOF pyrkii myös GAISF:n jäseneksi, jonka kautta voi avautua mahdollisuus vaikka olympialajiksi. Uskomatonta 90-lukua odotellen.